Hyppää sisältöön

Suomenhevonen

Suomenhevonen

Suomenhevonen on ainoa alkuperäinen Suomessa kehitetty hevosrotu. Suomen Hippos ry ylläpitää suomenhevosen alkuperäkantakirjaa. Suomenhevosta on jalostettu puhtaana rotuna vuodesta 1907 lähtien. Suomenhevonen palvelee monipuolisilla ominaisuuksillaan ja ainutlaatuisella luonteellaan useissa hevosharrastuksen ja -urheilun lajeissa sekä osana hevosalan matkailu- ja hyvinvointipalveluja. Määrällisesti mitattuna raviurheilu on suomenhevosen merkittävin käyttömuoto.

Tavoitteena on jalostaa rotumääritelmän mukaisia monipuolisia käyttöhevosia, jotka ovat suorituskykyisiä, helposti käsiteltäviä, hyväliikkeisiä, kestäviä ja terveitä. Suomenhevosta jalostetaan puhdassiitoksella juoksija-, ratsu-, pien- ja työhevoseksi.

Suomenhevonen on keskikokoinen, sopusuhtainen ja hyväryhtinen. Sillä on selvä sukupuolileima. Luonteeltaan suomenhevonen on yhteistyöhaluinen, yritteliäs, toimiva ja nöyrä.

  • Juoksija

    Jalostustavoitteen mukaisesti suomenhevosjuoksija on urheilullinen ja lihaksikas. Suomenhevosjuoksijalla on sopusuhtainen pää ja ylhäälle asettuva kaula. Sen runko on pyöreä ja sillä on vahva lanne ja takaosa. Suomenhevosjuoksijan liikkeet ovat rytmikkäät ja säännölliset. Luonteeltaan se on voitontahtoinen.

    Työhevonen

    Jalostustavoitteen mukaisesti työhevonen on vahvarakenteinen. Se on pitkä- ja syvärunkoinen, sillä on pysty lapa ja hyvä längensija. Työhevonen on leveä ryntäältä ja lautaselta ja sillä on vahva lanne ja takaosa. Työhevosen liikkeet ovat säännölliset ja matkaavoittavat. Luonteeltaan työhevonen on sitkeä.

    Ratsu

    Jalostustavoitteen mukaisesti ratsuhevonen on urheilullinen ja suorituskykyinen. Sillä on sopusuhtainen pää ja ylhäälle asettuva kaula, jossa on pitkä niska, hyvä ylälinja sekä vahva lanne ja takaosa. Suomenhevosratsun askellajit ovat tahdikkaat, joustavat ja matkaavoittavat. Hevosella on ratsain kyky lyhentää ja pidentää askelta kaikissa askellajeissa. Esteillä hevosella on hyvä kapasiteetti ja hyppytekniikka ja se on rohkea, mutta varovainen. Suomenhevosratsulla on luontainen kyky kantaa itsensä hyvässä tasapainossa ja luonteeltaan se on eteenpäinpyrkivä.

    Pienhevonen

    Jalostustavoitteen mukaisesti pienhevonen on pieni kaikilta osiltaan. Pienhevosen säkä- ja lautaskorkeus on 148 cm tai vähemmän. Sillä on ilmeikäs pää, ylhäälle asettuva kaula ja pitkä niska, hyvä ylälinja sekä vahva lanne ja takaosa. Pienhevosen askellajit ovat joustavat ja matkaavoittavat. Hevosella on ratsain ja ajaen kyky lyhentää ja pidentää askelta eri askellajeissa. Hevosella on luontainen kyky kantaa itsensä hyvässä tasapainossa. Se on monikäyttöinen ja suorituskykyinen. Luonteeltaan se on eteenpäinpyrkivä ja palvelualtis.

  • Suomenhevonen palvelee monipuolisilla ominaisuuksillaan ja ainutlaatuisella luonteellaan hevosharrastuksen ja -urheilun monissa eri lajeissa. Ainoana kotimaisena hevosrotuna se on kilpailuvaltti myös hevosalan yritystoiminnassa.

    Vauhdikas ravuri

    Raviurheilu on yksi suositummista urheilulajeista Suomessa. Suomenhevosia kilpailee radoilla vuosittain noin 3000. Persoonalliset suomenhevoset tuovat väriä raviurheiluun ja nousevat usein yleisön suosikeiksi. Suomenhevosille ajettavia suurkilpailuja ovat mm. Kriterium 4-vuotiaille suomenhevosille, Derby 5-vuotiaille suomenhevosille sekä Oulu Express, Pikkupelimanni, Suur-Hollola -ajo ja Villimiehen tammakilpa.

    Suomenhevosista tunnetuin ravuri on euromiljonääri ja viisinkertainen ravikuningas Viesker.

    Kuninkuusravit – kuninkaita ja kuningattaria

    Kuninkuusravit on vuoden suurin ravitapahtuma Suomessa. Ensimmäiset Kuninkuusravit pidettiin Lahdessa vuonna 1924, ja viime vuosikymmeninä siitä on tullut yksi maamme mittavimmista kesätapahtumista.  Kuninkuusraveja seuraa nykyään noin 50 000 katsojaa. Kuninkuusravit on erottamaton osa suomalaista raviurheilua. Vuosi vuoden jälkeen jokainen ravikuningas ja ravikuningatar jäävät itseoikeutetusti aikakirjoihin suurin kirjaimin.

    Kuninkuusravit on ennen kaikkea kunnianosoitus omalle suomenhevosellemme. Oriiden kuninkuuskilpailun ovat voittaneet viisi kertaa Vieteri, Vekseli ja Viesker ja Tomu, Ero-Lohko ja Patrik neljä kertaa. Tamma Suhina kruunattiin kolme kertaa ravikuningattareksi (1955, 1957-58) ja kerran myös ravikuninkaaksi (1956). Tämän jälkeen sääntöjä muutettiin niin, ettei tammasta voinut tulla ravikuningasta. Valomerkki kruunattiin kuningattareksi neljä kertaa.

    www.kuninkuusravit.fi

    Monté – ravia ratsastaen

    Suomenhevoset kilpailevat vuosittain montén Suomen mestaruudesta. SM-finaali ajetaan kuninkuusravien yhteydessä. Vuonna 2008 järjestettiin ensimmäisen kerran kylmäveristen montén pohjoismaiden mestaruus suomenhevosille sekä Ruotsin ja Norjan kylmäverisille. Lisää tietoa montésta saat Suomen monté-ohjastajat ry:ltä.

    Ryhdikäs ratsu

    Suomenhevonen soveltuu ainutlaatuisen luonteensa ja monipuolisten ominaisuuksiensa puolesta ratsastuksen eri lajeihin.

    Lisätietoja ratsastuksen eri lajeista löydät Suomen Ratsastajainliiton sivuilta www.ratsastus.fi . Lähimmän ratsastuskoulusi löydät osoitteesta www.nouseratsaille.fi.

    Suomenhevonen opetushevosena

    Suomenhevonen on erinomainen opetushevonen ratsastuskouluissa. Kokonsa puolesta se sopii hyvin aikuisratsastajalle. Tasaisen luonteensa ja liikkeittensä puolesta se soveltuu myös nuoremmille ratsastajille.  Alle 148 cm korkeat suomenpienhevoset soveltuvat erinomaisesti nuoremmille ratsastajille.

    Suomenhevonen terapiahevosena

    Tarvittaessa suomenhevosesta löytyy sekä herkkyyttä että riittävää temperamenttia. Terapiatyössä se kykenee kohtaamaan hyvin erilaisia asiakkaita ja asettumaan heidän tunnetilaansa.  Suomenhevoselta löytyy itseluottamusta ja pitkäjännitteisyyttä toimia kuuliaisesti ja keskittyneesti vaativissakin tilanteissa.

    Useiden suomenhevosten liikkeet sopivat hyvin ratsastusterapiaan. Suomenhevonen soveltuu myös kokonsa puolesta erinomaisesti terapiahevoseksi.

    Terapeuteille vuonna 2007 tehdyn kyselyn mukaan jopa kaksi kolmesta suomalaisesta ratsastusterapeutista työskentelee suomenhevosen kanssa! Tietoa ratsastusterapiasta löytyy Suomen Ratsastusterapeutit ry:n sivuilta www.suomenratsastusterapeutit.net .

    Suomenhevonen ja hevosmatkailu

    Hevosmatkailu on matkailuaktiviteetti, johon hevonen kuuluu olennaisena osana. Se voi olla maasto- tai vaellusratsastusta, reki- tai kärryajelua, tai muita hevoselämyksiä (hevonen metsätöissä, hevosteatteria, ratsastuslomia, hiihtoratsastusta ym.). Suomalaisessa hevomatkailussa suomenhevonen on vahvuus. Useat hevosmatkailuyritykset perustavat toimintansa suomenhevoseen. Lisää hevosmatkailusta tästä.

    http://www.vaellustallit.fi/

    Voimakas työhevonen

    Suomenhevosia on nykyään työhevoskäytössä noin 500. Työhevosperinteen säilyttäminen on tärkeää, jotta myös arvokkaat hevosmiestaidot siirtyvät nuoremmille sukupolville ja jotta monipuolinen suomenhevosen geeniperimä säilyy. Työhevoseen kohdistuu kysyntää etenkin sen hyvän luonteen ja toimivuuden kautta. Tulevaisuudessa työhevosella riittää tehtäviä etenkin hevosmatkailussa ja virkistyspalveluissa.

    Suomenhevonen on kokoonsa nähden maailman parhaita vetohevosia. Suomenhevosen vetokapasiteetti on jopa 200 % sen omaan painoon verrattuna. Suomenhevosella on myös hyvä vetotyyli.

    Työhevosta käytetään tänä päivänä taimikoiden ja puistojen hoidossa. Sen lisäksi sitä voidaan käyttää luonnonsuojelualueilla ja harvennusmetsissä. Hevosmetsureita on nykyään noin kolmekymmentä. Työhevoset kisaavat vuosittain valtakunnallisen työmestarin tittelistä. Kilpailuun ovat oikeutettuja osallistumaan kantakirjatut suomenhevosoriit ja – tammat.

    Aikaisemmin työhevonen on ollut korvaamaton apu pelto- ja metsätöissä. Ennen maaseudun koneellistumista hevosmäärä Suomessa oli huipussaan 1950-luvulla, jolloin Suomessa oli yli 400 000 hevosta. Suomenhevosen työkäyttö väheni traktoreiden sekä autojen ja muiden koneiden käytön yleistyessä.

    Taustaa

    Sata vuotta sitten alkoi suomenhevosen puhdasjalostus. Ensin jalostusvalinta perustui hevosen ulkomuotoon, mutta jo  1920-luvulla siirryttiin suorituskokeiden perusteella tapahtuvaan valintaan. Siitä lähtien on myös järjestetty kilpailuja kuorman vedossa. Ja edelleen, koska suomenhevosen kohdalla on kyse monikäyttöisyydestä, tulivat työmestaruuskilpailun osioiksi myös ravi- ja käyntinopeuden mittaaminen. Yhä tänäpäivänä suomenhevosella on geeneissään erinomainen vetotekniikka, jolla se pystyy päihittämään jopa raskaita ulkomaisia kylmäverihevosia.

    ****

    1970-luvulla, kun hevoskasvatus väheni historiallisen alhaiseksi, myös vetokilpailut hiipuivat ja loppuivat muutamaksi vuodeksi. Mutta sitten vuonna 1984 tämä perinteinen hevosten ja hevosmiestaitojen näytös herätettiin uudelleen henkiin. Suomen Hippos on paikallisen hevosjalostusliiton kanssa järjestänyt siitä lähtien joka vuosi valtakunnalliset työmestaruuskilpailut.

    ****

    Valtakunnalliseen työmestaruuskilpailuun ovat oikeutettuja osallistumaan kantakirjaan merkityt suomenhevosoriit ja -tammat. Mestaruus ratkaistaan kolmella osakokeella: 1000 metrin juoksukoe, 500 m käyntikoe 500 kilon kuormalla ja vetokoe, jossa vedetään rekeä hiekkaesteessä. Vetokokeessa kuorman alkupaino on noin 500 kiloa ja aina 20 metrin vedon jälkeen kuormaa lisätään 50 kilolla. Parhaan yhteispistemäärän saavuttanut hevonen voittaa SM-tittelin.

    ****

    Vähintään kolmesti mestaruuden ovat voittaneet: ori Jaafet, ori Vinnari ja tammat Vinkale-Tyttö sekä Luomutar.

  • Elävä kansallisaarre

    Tällä sivulla on esitetty tärkeimpiä tapahtumia suomenhevosen satavuotiselta taipaleelta.

    Tarkempia tietoja suomenhevosen historiasta löydät mm. Suomenhevonen-tietokirjasta (Saastamoinen. 2007.).

    2007 Suomenhevonen-kansallishevonen

    Suomenhevonen täyttää puhtaana rotuna 100 vuotta. Suomenhevosia maassamme
    19 500. Suomenhevonen julistetaan Suomen kansallishevoseksi.2006
    Kuninkuusravien suosio kasvaa. Yleisömäärä Forssan kuninkuusraveissa on
    jo lähes 60 000 henkeä.2004
    Apassi juoksee Espoossa Vermon raviradalla suomenennätyksen 1.22,0.2002
    Viesker alittaa ensimmäisenä 1.20 -rajan kilometriajalla 1.19,9. Siitä tulee suomenhevosten ensimmäinen superjuoksija. Superjuoksijoiksi kutsutaan suomenhevosia, jotka ovat alittaneet rajan 1.20.2000
    Ori Viesker voittaa ravikuninkuuden ja kylmäveristen pohjoismaiden mestaruuden viidennen kerran peräkkäin.Suomenratsujen kuninkaalliset järjestetään ensimmäistä kertaa. Kiinnostus suomenhevosen ratsastus- ja harrastekäyttöön kasvaa.

    1995
    Euroopan unioni määrittelee suomenhevosen alkuperäisroduksi.

    1993
    Suomen työhevosseura ry perustetaan.

    1990
    Suomenhevosliitto ry perustetaan.

    1987
    Suomenhevosten määrä ja kasvatus ovat pohjalukemissa. Suomenhevosia on vähiten sen koko tunnetun historian aikana, ainoastaan 14 000.

    1984
    Maa- ja metsätalousministeriö määrittelee suomenhevosen alkuperäisroduksi.

    1979
    Ravikuningas Vieteri saavuttaa ensimmäisenä hevosena miljoonan markan voittosumman.

    1973
    Hevosjalostuksen ja raviurheilun keskusjärjestöt yhdistyvät.
    Uusi keskusjärjestö Suomen Hippos ry aloittaa toimintansa 1.1.1973.
    (Samassa yhteydessä myös lämminveristen ravureiden rekisteröinti ja kantakirjaus siirtyivät Ravirenkaalta Suomen Hippokselle.)

    1971
    Suomenhevosen jalostusohjesääntö uusitaan. Suomenhevoselle muodostetaan neljä jalostussuuntaa: työhevonen, juoksija, ratsu- ja pienhevonen.

    Valtiojohtoisen kantakirjaamisen aika päättyy, kun uusi hevostalousasetus siirtää hevosten kantakirjanpidon sekä muun hevostalouden edistämistoiminnan 1.3.1971 alkaen hevostalousjärjestöjen eli Hevostalouden keskusliiton hoidettavaksi.

    Neuvotteluja hevosjalostuksen keskusjärjestön Hevostalouden Keskusliiton ja raviurheilun keskusjärjestön Suomen Ravirenkaan yhdistämisestä käydään – valtiovallan aloitteesta rationalisoinnin nimissä – 1970-luvun alkuvuodet ja päätös yhdistymisestä syntyy 1972.

    1970
    Suora ry perustetaan edistämään suomenhevosen ratsukäyttöä.

    1965
    Yleishevoskantakirja lakkautetaan. Tilalle perustetaan juoksijahevosten kantakirja.

    Totalisaattoriasetusta muutetaan pelaajille edullisemmaksi. Pelivaihdot lähtevät nousuun ja raviurheilu alkaa kaupungistua.

    1959
    Ori Ero-Lohko alittaa ensimmäisenä 1.25 rajan nykyisillä kilpailumatkoilla tuloksella 24,8/1609 metriä. Valiojuoksijoiksi kutsutaan suomenhevosia, jotka ovat alittaneet rajan 1.25.

    Suomen Ravirengas myöntää syyskokouksessaan kilpailuoikeuden lämminverisille Suomessa.

    1958
    Suomen ensimmäiset lämminveriset ravurivarsat syntyvät, kun presidentti Urho Kekkosen Neuvostoliitosta saamat lahjoitustammat Kaunotar ja Suosikki varsovat Ypäjällä. Varsat saavat nimet Tamara ja Katja.

    1955
    Neuvostoliiton ravijoukkue vierailee kilpailumatkalla Suomessa ja nostattaa ”lämminverikuumeen”.

    1954
    Ori Purje alittaa ensimmäisenä 1.25-rajan tuhannella metrillä.

    1950
    Hevosten määrä huipussaan, maassa on 408 797 hevosta.

    1948
    Tammoille perustetaan ravikuningatarkilpailu. Hevoskasvatus huipussaan.

    1946-1956
    Jälleenrakentamisen aikakautena sotien jälkeen suomenhevonen oli korvaamaton apu niin maa- ja metsätaloudessa kuin kuljetustehtävissäkin.

    1939-1945
    Sota-aikana suomenhevonen varmisti armeijan liikkuvuuden. Hevoset kuljettivat niin ruoan, ammukset ja muut tarvikkeet, lääkkeet ja postin sotatantereella. Suomenhevoset kuljettivat myös haavoittuneet ja kaatuneet sotilaat.

    1929
    Ori Murto alittaa ensimmäisenä suomenhevosena kilometriajassa 1.30 -rajan 2000 metrin matkalla tuloksella 2.58,8/29,4. Tähtijuoksijoiksi kutsutaan suomenhevosia, jotka ovat alittaneet rajan 1.30.

    1928
    Totopeli käynnistyy. Ensimmäiset totoravit järjestetään Helsingin Pohjoissataman jäällä.

    1924
    Suomenhevoset jaetaan kahteen eri tyyppiin: raskastekoiseen työhevoseen ja kevytmuotoiseen yleishevoseen (sotilasratsu).

    Ensimmäiset kuninkuusajot järjestetään Lahdessa. Ensimmäiseksi ravikuninkaaksi seppelöidään ori Huovi.

    1919
    Maan johtavat raviseurat perustavat Suomen Ravirenkaan raviurheilun keskusjärjestöksi.

    1918
    Tammakantakirja siirtyy valtion ylläpitämäksi.

    1909
    Tarkat kantakirjavaatimukset määritellään. Tammojen kantakirjaaminen käynnistyy hevosjalostusliittojen toimesta. Suomen Hevosjalostusliittojen Keskushallinto perustetaan.

    1907
    Kansallinen herääminen on taustavoimana puhtaan suomalaisen hevosrodun kehittämiselle.

    Järjestelmällinen jalostustyö ja suomenhevosen jalostaminen puhtaana rotuna käynnistyy. Päätös koko maan käsittävän kantakirjan perustamisesta astuu voimaan. Ensimmäisenä kantakirjaan merkitään ori Ukonpoika. Orikantakirjan pito on valtion maataloushallituksen vastuulla.

    Lähteet

    Mahlamäki M. 2003 Pellolta paanalle ja pussihousumiehistä patiinipoikiin. Suomen Hippos ry.

    Ojala, I. 1997. Suomenhevonen Suomen puolesta 1939-45. Karisto. Hämeenlinna.

    Timlin J. 2000. Suomenhevosen jalostushistoria. Opinnäytetyö. Rovaniemen ammattikorkeakoulu.

  • Neljä oriita vaikuttavat edelleen tänä päivänä nykyisten suomenhevosten taustalla.

    JAAKKO I Tt 118,
    s. 1864 KeuruullaJaakko on suomenhevosten vanhin kantaisä. Jaakko oli kaunis tummanrautias tanakka hevonen 147 cm korkea. Jaakko vaikutti ruununoriina vuoteen 1875 saakka. Jaakko nosti kotoisen rotumme maineeseen kilpa-ajoissa, maataloustöissä, näyttelyissä ja armeijan ratsuna. Merkittävin Jaakosta lähtevä isälinja on Poke Tt 693 – Poke r.o. Urjala – Poke r.o. Ylihärmä – Sopusointu 207. Sopusointu on ravikuningas Murron 2306 isänisä. Murron pojista merkittävin on ori Eri-Aaroni. Eri-Aaronin sukulinja eläää tänä päivänä mm. ori Hilun kautta.
     
    KIRPPU Tt 710,
    s. 1879 Rovaniemellä
    Kirppu muodostaa vanhimman edelleen elossa olevan orilinjan. Kirppu oli 152 cm korkea. Kirppu uhkui pohjoismaista sitkeyttä ja jäntevyyttä. Kirppu voitti Suuren Orikilpailun kolme kertaa. Jälkeläisilleen Kirppu jätti punarautiaan värin, tarmokkaan luonteen, hyvät liikkeet ja sopusuhtaisen terveen rakenteen. Kirpun orilinjalta ovat mm. ravikuninkaat Ihme-Toti ja Riuska.
    EINO Tt 680, s. 1888 Kuopiossa
    Eino oli ryhdikäs, suhteellinen ja kooltaan vankkarunkoinen. Luonteeltaan Eino oli rauhallinen kotona, mutta tiellä vireä ja tottelevainen.
    Eino palveli ruununoriina ja omasi hyvät juoksijan lahjat. Einon linjasta käytetään tänä päivänä myös nimitystä Lohdutus-linja, sillä muut Einon sukulinjat ovat kadonneet. Eino-linjan edustajia ovat mm. oriit Eino-Vakaa, Ero-Lohko, Akapeetus ja tamma Vilkku.
     
    ULJAANPOIKA 1649,
    s. 1914 Valkjärvellä
    Uljaanpoika oli lahjakas ravuri ja se saikin lempinimen Karjalan ravikuningas. Uljaanpoika ei vastannut silloista hevosihannetta, mutta sen jälkeläiset olivat pidettyjä helpon luonteen ja hyvien juoksulahjojen vuoksi. Uljaanpojan isälinja jatkuu Luonnoksen, Vilperin ja Vieterin kautta.

  • Vauhtia, voimaa ja tunnetta!

    Suomenhevonen on vauhdikas ravuri, urheilullinen ratsu, voimakas työhevonen ja hurmaava pienhevonen. Suomenhevosia on noin 20 000, eli kolmasosa Suomen koko hevosmäärästä. Suomenhevonen on ainoa alkuperäinen Suomessa kehitetty hevosrotu, joka on saanut alkunsa pohjoiseurooppalaisista maatiaiskannoista.

    Alkuperäinen suomenhevonen

    Suomenhevosia on noin 20 000, eli kolmasosa Suomen koko hevosmäärästä. Suomenhevonen on ainoa alkuperäinen Suomessa kehitetty hevosrotu, joka on saanut alkunsa pohjoiseurooppalaisista maatiaiskannoista. Suomenhevonen on rotumääritelmän mukaisesti monipuolinen yleishevonen.

    Satavuotias kantakirja

    Suomenhevosen kantakirja on perustettu vuonna 1907. Suomenhevosta on puhtaana rotuna jalostettu sata vuotta. Suomenhevosen kantakirjassa on neljä jalostussuuntaa: juoksijahevossuunta, ratsuhevossuunta, työhevossuunta ja pienhevossuunta.

    Kantakirja on jalostushevosten rekisteri. Suomenhevosen kantakirjaan tallennetaan jalostuksen kannalta olennaisia tietoja oriista ja tammoista sekä niiden jälkeläisistä.  Hevonen hyväksytään kantakirjaan yksilöarvostelun perusteella kantakirjanäyttelyssä, jonka Suomen Hippos ry järjestää paikallisen hevosjalostusliiton avustamana.

    Suomenhevosen värit

    Suomenhevosten väriskaala on laaja. Yleisimmin suomenhevoset ovat yleensä rautiaita, ruunikoita tai mustia.

    Rautiaalla hevosella karvapeite on ruskea. Jouhet (harja + häntä) ovat samanväriset kuin karvapeite. Liinakoksi kutsuttava suomenhevonen on rautias, jolla on vaaleat jouhet. Ruunikolla karvapeite on ruskea ja jouhet mustat. Ruunikolla jalat ovat usein mustat.

    Tarkempia tietoja suomenhevosten värityksestä voit lukea mm. vuonna 2007 julkaistusta Suomenhevonen-tietokirjasta.