Usein kuulee puhuttavan emälinjoista ja niiden merkityksestä, mutta mitä emälinja käytännössä tarkoittaa ja miten sitä tutkitaan ja arvioidaan? Heila-jalostusjärjestelmä tarjoaa emälinjojen tarkasteluun monia mahdollisuuksia.
Jalostukseen käytettävät oriit ovat pääosin valikoituja ja ominaisuuksiltaan rodun kärkeä. Ne ovat lisäksi usein jalostusarvosteltuja, jolloin tamman omistajien käytössä on puolueeton arviointi oriin käyttö-, rakenne- ja terveysominaisuuksista. Kärjistäen voisi siis sanoa, että isät ovat aina hyviä, ja suurin vaihtelu nähdään tammoissa. Luonnollisesti jalostus ei ole todellisuudessa näin mustavalkoista, mutta tammavalinnoilla kasvattaja määrittelee, lähteekö hän etu- vai takamatkalta jalostustyöhön suhteessa muihin kasvattajiin.
Heila-jalostusjärjestelmän oletusnäkymä näyttää hevosen sukutaulun viisi lähintä polvea. Tähän näkymään mahtuu yhteensä 62 yksilöä. Jos ja kun oriit ovat aina jokseenkin rodun parhaimmistoon kuuluvia, on näiden osuus puolet sukutaulun hevosista. Puolet nimistä, samoin kuin puolet geeneistä, tulevat kuitenkin tammoilta – käytännössä siis puolet varsan ominaisuuksista. Ei siis ole mitenkään vähättelyä korostaa tammavalintojen merkitystä! Periyttäjäori ei vielä pelasta, jos tamma ja tamman lähisuku ei tuo yksilöön toivottuja ominaisuuksia.
Emien arvo – laadussa vai määrässä?
Yleisesti ajatellaan, että emälinjan arvoa mitataan niin laadulla kuin määrällä. Paljon eri yksilöitä sisältävä emälinja kertoo, että kyseisen suvun tammoja on haluttu käyttää jalostukseen – ne ovat siis olleet ominaisuuksiltaan käyttötarkoitukseensa sopivia. Ravihevosten osalta emälinjan hevosten menestys ravikilpailuissa on merkittävässä roolissa. Radoilla pärjänneet hevoset todistavat, että kyseisen emälinjan yksilöt vievät jalostusta eteenpäin. Yksi huippuhevonen emälinjalla herättää mielenkiinnon, mutta menestys laajalla rintamalla on kasvattajan kannalta turvallisempaa. Erityisesti nuorena menestyneet varhaislahjakkaat ja nopeat hevoset kertovat juoksijajalostukseen toivotunlaisista geneettisistä ominaisuuksista.
Jälkeläisten vähyys on aina riski emälinjan jatkumiselle. Välissä voi jopa näyttää, että linja olisi syystä tai toisesta katkeamassa – emälinja voi olla esimerkiksi vain yhden tamman varassa, mutta tamma pystyykin hyvällä menestyksellä jatkamaan. Aina ei voida myöskään suoraviivaisesti tulkita, että vähäisesti jälkeläisiä sisältävä emälinja olisi huonompi. Taustalla voi olla ympäristöön liittyviä tekijöitä, kuten se, onko omistajilla mahdollisuus käyttää tammoja siitoksessa tai onko ilmennyt muita tiineyshaasteita. Emälinjan yksilöiden heikkoon menestykseen voi olla syynä eri tekijöitä, usein myös hevosiin liittymättömiä. Viisaat hevosjalostajat ovat kuitenkin myös sanoneet, että huono tuuri periytyy. Tällä tarkoitetaan sitä, että jos esimerkiksi emälinjan vaatimattomia saavutuksia pitää perustella runsaalla määrällä erilaisia selityksiä, voi miettiä haluaako oman varsansa liitettäväksi tähän jatkumoon.
Jalostusjärjestelmä Heila näyttää hevosen emälinjan kolmen lähimmän emän osalta. Mitä lähempänä yksilöt ovat, sitä suurempi vaikutus näillä on valitun hevosen perimään. Perinteisen emälinjan tarkastelun lisäksi käyttäjä voi Heilassa tarkastella jälkeläisiä myös toisesta suunnasta. Tällöin tutkitaan tamma periyttämistä Kantatamman tarkastelu -työkalun avulla. Heilassa hevosen emälinjantuotantoa on mahdollista tarkastella useammanlaisten eri tulosten perusteella: yksilöiden tiedoista voi valita näkymään esimerkiksi voittosumman ja BLUP-jalostusindeksin.
Myös emälinjoja, kuten muutoinkin sukuja tarkastellessa on hyvä muistaa, että suomenhevosen jalostushistoria on vielä melko lyhyt. Hieman vaatimattomammankin näköisistä emälinjoista voi syntyä hyviä jälkeläisiä, jotka siten nostavatkin emälinjan uuteen arvoon.
"Yksi huippuhevonen emälinjalla herättää mielenkiinnon, mutta menestys laajalla rintamalla on kasvattajan kannalta turvallisempaa. Erityisesti nuorena menestyneet varhaislahjakkaat ja nopeat hevoset kertovat juoksijajalostukseen toivotunlaisista geneettisistä ominaisuuksista."
Kuningataräidit ja siniveriset tyttäret
Kuningatarkandidaattien sukutauluissa huomion kiinnittävät erityisesti vahvat ja tuottoisat emälinjat. Pääsääntöisesti lähes kaikkien tammojen emälinjoissa on runsaasti jälkeläisiä, ja useimmiten vieläpä hyvin pärjänneitä sellaisia. Toki näissä emälinjoissa on myös runsaasti nuoria jälkeläisiä, joilla ei ikänsäkään puolesta vielä voi olla näyttöjä radoilta. Menestys tunnetusti ruokkii myös muun suvun käyttöä jalostuksessa.
Suomenhevosten geneettisen monimuotoisuuden, ja juoksijahevosten kiihtyneen sukulaistumisen kannalta ilahduttavaa on kuitenkin huomata tammojen hyvinkin maltilliset sukusiitosprosentit. Lähes kaikilla tammoilla sukusiitosprosentti laskettuna kaikesta saatavilla olevasta sukudatasta jäävät alle suositellun 6,25 % rajan. Tämä tarkoittaa, että tiukkoja kertauksia tai monen eri yksilön kaukaisempaa kertausta ei ole juuri tehty. Sukusiitos ei siis ole ollut avain onneen. Sukutauluissa on muutamia 3+3 ja 3+4 kertauksia, mutta useimmilla kertaukset jäävät näitäkin kauemmaksi. Esimerkiksi M.A. Pisteellä lähin kertaus on vasta neljännestä polvesta kaksi kertaa löytyvä Vieteri. Vastaavasti Vennelmon Varmalla lähin kertaus Vieteri on neljännessä ja viidennessä polvessa.
Silmiinpistäviä ovat kuitenkin aiemmin mainitut emälinjat. Perinteisiä juoksijajalostuksen suursukuja on edustettuina, lisäksi löytyy muita linjoja, joissa esiintyy menestystä laajalla rintamalla tai ainakin yksittäisiä huippunimiä. Perinteikkäistä juoksijajalostuksen huippuemälinjoista edustettuina ovat mm. Suven Sametilla Vipon ja Ciiran Tähdellä Kössin Virkun emälinja. Erityisen vahvat emälinjat löytyvät myös Hulluduunarin ja Varjonovan takaa. Usea emälinja, kuten esimerkiksi Liisan Tulilinnulla, on huomattavan pitkä eli tuottoisa. Lisäksi huomioitava tekijä Liisan Tulilinnun kohdalla on myös Mutrin-Lennon kertaus 3. ja 7. polvessa. Huipputamma Mutrin-Lento löytyy kerrattuna myöskin Taksvenlan sukutaulusta, joskin hieman kauempaa. Myös Taksvenlan emälinjasta löytyy periyttämisvarmuutta.
Emälinjan periyttämisvoimasta kertoo myös se, jos listalta löytyy siitosoreja, kuten esimerkiksi Lilyllä toisesta emästä Tutuari ja Hetviinalla toisesta emästä Hepori. Lakan Leija on puolestaan samasta emästä kuin huipputamma Vislakka.
Suoran emälinjan tammoilla on järjestään myös kovia BLUP-jalostusindeksejä. Esimerkiksi N.P. Liitotähden toisellakin emällä Vauhdin Vilellä kokonaisindeksi on vielä 120 (0,85). Tämä kertoo suvun voimasta ja ravikilpailumenestyksestä. Emälinjoja tutkittaessa kannattaa kiinnittää huomioita myös tammojen saamiin mahdollisiin jälkeläispalkintoihin.
X – tuntematon muuttuja emältä tyttärelle?
Emälinjojen ja hyvien tammojen merkitystä ei siis voi vähätellä kilpahevosta jalostettaessa, mutta vielä kun pakkaa sekoitetaan mielenkiintoisella, mutta hyvinkin epävarmalla teorialla X-faktorista (X-factor), on mahdollista upota entistä syvemmällä genetiikan ja sukujen maailmaan. X-faktorilla tarkoitetaan poikkeuksellista perimää, joka mahdollisesti kulkisi X-kromosomin mukana, eli se ei voisi periytyä isältä pojalle.
Teoria johtaa siis poikkeuksellisiin tammoihin ja niiden jälkeläisiin. X-faktorin omaavalla yksilöllä epäillään olevan epätavallisen suuri sydän, joka puolestaan mahdollistaa ainutlaatuisen suorituskyvyn. X-faktori on hauska teoria, johon voi tutustua, mutta liian tosissaan sitä ei kannata ottaa. Sydämen kokokin on perinnöllinen asia, mutta kuten tiedetään, mutaatiot voivat saada aikaan odottamattomia asioita, eikä tutkittu tiede toistaiseksi pysty vahvistamaan teoriaa. Uskoi X-faktoriin tai ei, poikkeuksellisen hyvien tammojen saaminen sukutauluun on aina ehdoton plussa!
Tulevana viikonloppuna suomenhevostammat kilpailevat ravikuningattaren tittelistä. Hienojen yksilöiden suorittamista on aina ilo seurata, ja tulevaisuus puolestaan näyttää kuinka hyvin ne onnistuvat periyttämään menestyjän ominaisuuksiaan jälkeläisilleen.
Teksti: Susanna Back, jalostusinformaatikko, Suomen Hippos