Näyttelyt ja jalostusarvostelut ovat työkalu, jolla varmistetaan, että eläimet ovat terveitä, rakenteeltaan, omaisuuksiltaan ja luonteeltaan käyttötarkoitukseensa sopivia. Näyttelyt ovat usein laji- ja rotukohtaisia, ja eri rotujen arvostelut pohjautuvat jalostusohjelmissa määriteltyihin tavoitteisiin ja toimenpiteisiin. Näyttelytuloksista saadaan puolueeton arvostelu hevosen tai ponin rakenteesta ja liikkeistä sekä nähdään viitteitä sen vanhempien jalostusarvosta ja periyttämisominaisuuksista.
Tiedon tuottamisen näkökulmasta on erittäin olennaista, että mahdollisimman iso osa hevosista ja poneista pystyttäisiin arvostelemaan. Rakenne- ja liikeinformaatio on tärkeää niin populaatiotasolla rodun kehityksen seurannassa kuin myös jokaisen tammanomistajan arjessa jalostusvalintoja mietittäessä. On hyvä muistaa, että muutaman jälkeläisen otannalla kyse on sattumasta, eikä linjavetoja tai keskiarvoja esimerkiksi oriiden periyttämisestä ole kannattavaa tulkita. Jälkeläisten arvostelulausunnot antavat kuitenkin viitteitä vanhempien periyttämisestä ja suvussa kulkevista ominaisuuksista.
Kasvattajien on tärkeä ymmärtää jalostuksen teoriaa ja ominaisuuksien periytymisen taustoja. Yhtä tärkeää on myös osata katsoa hevosen rakennetta objektiivisesti, löytää vahvuudet ja kehityskohteet. Yhdistämällä nämä on mahdollista viedä rakenneominaisuuksia eteenpäin ja kasvattaa käyttötarkoitukseen sopivia, terveitä ja kestäviä varsoja. Omaa silmää kannattaa harjoittaa käyttämällä hevosia näyttelyssä ja lukemalla näyttelyarvosteluja. Näyttelyiden tulokset kirjataan Heppa-järjestelmään ja ne näkyvät julkisina kaikille käyttäjille. Ilmoittamalla hevosensa näyttelyyn, omistaja suostuu tulosten julkaisuun.
 |  |  |
Mitä näyttelyt ovat ja mitä siellä tapahtuu?
Suomessa järjestetään runsaasti erilaisia näyttelyitä, niin iän, rodun kuin sukupuolenkin mukaan – jokaiselle löytyy varmasti oma tilaisuutensa. Jalostusarvostelu ja palkitseminen tapahtuu voimassa olevan jalostusohjelman mukaisesti. Jalostusarvosteltavista oriista ja tammoista arvostellaan suoritukset, rakenne, kestävyys, liikkeet ja luonne sekä oriilta tutkitaan perinnölliset sairaudet, ennen kuin ne hyväksytään näyttelyssä. Oriit arvostellaan pääasiassa keskitetysti orinäyttelyissä, joissa hyväksytyille oriille myönnetään jalostukseenkäyttöoikeus.
Tammoja ja varsoja arvostellaan usein samoissa näyttelyissä. Tammojen jalostusarvostelussa tamma saa jalostushevosen arvon ja se voi myöhemmin saada palkintoja jälkeläistensä perusteella. Huomioitavaa sekin, että vähintään 3-vuotiaalle suomenhevostammalle voidaan tehdä rakennetarkastus jalostusarvostelutilaisuuden yhteydessä. Rakennetarkastettu suomenhevostamma ei yksilönä ole vielä oikeutettu jalostushevosen arvoon, mutta tamman omistaja saa hyödyllistä informaatiota tamman rakenteesta mahdollista siitoskäyttöä varten.
Näyttelyitä järjestetään läpi Suomen. Ratsuhevosten ja ponien näyttelyjärjestelyistä vastaa Suomen Hippos ry. Suomenhevosten ja lämminveristen ravihevosten tamma- ja varsanäyttelyitä järjestävät puolestaan alueelliset hevosjalostusliitot yhdessä Suomen Hippoksen kanssa. Tamma- ja varsanäyttelyihin ovat oikeutettuja osallistumaan 1–3-vuotiaat varsat (poikkeuksena 3-vuotiaat lämminveriset ravivarsat ja 3-vuotiat ratsuoriit) ja vanhemmat tammat ilmoittautumishetkellä voimassa olevien jalostusohjelmien vaatimusten mukaisesti. Varsanäyttelyissä voidaan esittää tamma-, ori- ja ruunavarsoja.
Näyttelyssä varsoista mitataan säkä- ja lautaskorkeus, tarkastetaan purenta sekä orivarsoilta kivekset. Lisäksi rakenne ja liikkeet arvostellaan sanallisesti ja pisteytetään. Liikkeet esitetään taluttaen, tai kaksi ja kolmevuotiaiden ravivarsojen liikkeet on mahdollista esittää myös ajaen ennalta määritellyissä näyttelyissä. Varsa palkitaan yhteispisteiden perusteella.
Varsanäyttelyiden tarkoituksena rakenne ja liikearvosteluiden lisäksi on tukea kotimaista kasvatusta ja toimia valistavana tilaisuutena kasvattajille sekä hevoskasvatuksen näyteikkunana yleisölle. Näyttelyssä käyminen opettaa varsan lastaukseen, kuljetukseen, vieraisiin hevosiin ja paikkoihin sekä mittaukseen ja tarkastukseen.
 |  |  |
Näyttelyssä arvioitavien ominaisuuksien periytyminen
Periytymisaste eli heritabiliteetti kuvaa ominaisuuden jalostettavuutta. Hevoskasvattajan on tärkeää tietää miten ominaisuudet periytyvät, kuinka paljon niihin vaikuttaa perimä eli geenit ja kuinka paljon puolestaan ympäristö. Teoriassa periytymisaste on perinnöllisen vaihtelun osuus kokonaisvaihtelusta, ja vaihtelu kuvaa nimenomaan sitä eroa minkä hevosissa näemme. Kuinka suuri osuus hevosten välisistä eroista ominaisuudessa johtuu perinnöllisistä tekijöistä. Periytymisaste on aina suhdeluku 0-1 tai 0-100%. Käytännössä siis mitä suurempi periytymisaste, sitä enemmän geenit vaikuttavat ominaisuuteen ja sitä nopeammin voidaan edistyä tehtäessä jalostusvalintaa tämän ominaisuuden perusteella – sitä järkevämpää se siis on.
Hevoskasvattajan tulisi keskittyä sellaisiin ominaisuuksiin, joihin on jalostusvalinnalla mahdollista vaikuttaa. Jos ominaisuus on kokonaan tai hyvin suurelta osin ympäristön aiheuttamaa, ei näitä valitsemalla edistytä, eikä valinta niiden perusteella ole järkevää. Eri ominaisuuksien periytymisasteita on tutkittu runsaasti. Kiinnostuneiden on mahdollista löytää runsaasti kansainvälisiä tutkimuksia aiheesta ja saada tutkittua tietoa jalostusvalintojen tueksi.
Tutkimuksia eri ominaisuuksien periytymisasteista on tehty eri maissa ja eri roduilla, mutta näitä tutkimuksia yleisesti yhdistävä tekijä on se, että rakenne- ja liikeominaisuuksilla on aina merkittävimmät periytymisasteet. Säkäkorkeuden (keskimäärin 0,60 – 0,70) ja rakennepisteiden (0,40- 0,60) periytymisasteet ovat hyvinkin korkeita. Jalka-asentojen periytymisasteeksi on eri tutkimuksissa saatu 0,10 – 0,50, ja tähän liittyen vastaavasti liikkeiden periytymisasteeksi keskimäärin 0,20-0,40. Nämä ovat kaikki merkittäviä periytymisasteita. Matalimmat periytymisasteet ovat yleisesti luonteella ja hedelmällisyydellä.
Voidaan siis todeta, että rakenne- ja liikeominaisuudet ovat merkittävällä tavalla perinnöllisiä. Tammanomistajan on hyödyllistä perehtyä kunnolla käyttämiensä siitosyksilöiden rakenteeseen ja liikkeisiin, samoin kuin tutustua näiden jälkeläisten saamiin näyttelyarvosteluihin. Käytännössä jos tammalla itsellään on esimerkiksi supistunut etusääri, tulisi orivalinnassa huomioida, ettei parituskumppanilla ole vastaavaa. Jos tamma on esimerkiksi tyypiltään hieman raskas ja varsasta toivotaan modernia urheiluhevosta, tulisi orivalinnassa kiinnittää huomiota keveyteen.
Näyttelystatistiikkaa vuodelta 2021
Suomenhevosten ja lämminveristen ravihevosten osalta tamma- ja varsanäyttelyitä järjestettiin vuonna 2021 yhteensä 26 kappaletta. Tamma- ja varsanäyttelyitä ratsujen ja ponien osalta toteutui yhteensä 13 kappaletta. Lisäksi kaksi islanninhevosnäyttelyä järjestettiin yhteistyössä Suomen Islanninhevosyhdistyksen kanssa.
Alla listattuna arvosteltujen varsojen ja tammojen lukumäärät sekä I palkintojen määrä.
| Rotu | Arvosteltuja varsoja | I palkinnon varsoja | Arvosteltuja tammoja |
| Suomenhevonen | 392 | 13 | 92 |
| Lv ravihevonen | 69 | 4 | 24 |
| Lv ratsuhevonen | 78 | 18 | 40 |
| Ratsuponi | 10 | 2 | 4 |
| Shetlanninponi | 91 | 30 | 52 |
| Connemaraponi | 14 | 3 | 18 |
| Gotlannninrussponi | 8 | 2 | 5 |
| Newforestponi | 6 | 2 | 1 |
| Welsponi | 25 | 11 | 7 |
| Islanninhevonen | 20 | 3 | 1 |
| Vuonohevonen | 15 | 3 | 1 |
Mitä jatkossa?
Lineaarinen arvostelu, jossa ominaisuuksia ei niinkään arvoteta, vaan kuvaillaan, on tehokas ja objektiivinen menetelmä tuottaa rakenneinformaatiota. Lineaariarvostelussa ominaisuus sijoitetaan kahden biologisen ääripään välille, niin että valinta kuvaa mahdollisimman realistisesti yksilöä. Esimerkiksi kintereen rakenteen osalta ääripäät voivat olla käyrä ja suora. Näiden väliin asettuu useita vaihtoehtoja, joista valitaan kuvaavin. Optimi riippuu aina ominaisuudesta, mutta esimerkiksi rakenteen osalta se on usein lähellä lineaarijanan keskiosaa – ääripäät eivät rakenneominaisuuksissa yleensä ole hyväksi.
Eläinten lineaarinen jalostusarvostelu on ollut maailmanlaajuisesti käytössä jo vuosikymmeniä. Hevospuolella lineaarista arvostelua on käytetty Euroopassa ratsuilla jo 90-luvun vaihteesta lähtien – Suomessakin jo useampia vuosia. Suomenhevosten ja lämminveristen osalta lineaariarvosteluun ollaan siirtymässä.
Lopuksi ajatusleikkimään: pystyttäisiinkö hevosten rakenteita ja liikkeitä jatkossa arvostelemaan järjestelmällisesti myös kotitalleilla? Edistyksellisellä nautapuolella eläinten rakennearvostelu ja puolueeton jalostusneuvonta on enemmän sääntö kuin poikkeus, ja on saanut aikaan merkittäviä edistysaskeleita ominaisuuksien kehityksessä. Hevosmaailman tulee elää kehityksen mukana ja muovata käytännöt omaan alaan sopiviksi. Kehitystä on kuitenkin aina tapahduttava – niin ominaisuuksissa kuin itse toimintatavoissa. Millä tavalla saisimme isomman osan hevosista arvosteltua?
Susanna Back
jalostusinformaatikko