Suomen Hippoksen julkaisema uusi jalostustietojärjestelmä tarjoaa mahdollisuuden tutkia hevosten periytymistä, suvusta löytyviä yhteisiä esivanhempia ja tätä kautta myös yksilöiden sukusiitosprosentteja. Testiparituksen avulla on mahdollista kokeilla valittujen hevosten sukujen yhteensopivuutta ja selvittää tulevan jälkeläisen sukusiitosprosentti. Nämä ovat tärkeitä työkaluja jalostusvalintoja pohdittaessa. Päätöksiä tehtäessä on lisäksi hyvä tiedostaa, että yksittäisten jalostusvalintojen seuraukset eivät näy pelkästään oman tallin arjessa, vaan niillä on oma vaikutuksensa myös koko rodun tulevaisuuteen.
Sukusiitosprosentti (sukusiitosaste) on todennäköisyys sille, että yksilön satunnaisesti valitun geenin eri muodot, eli alleelit, ovat peräisin samalta esivanhemmalta. Laskennallisesti sukusiitosaste on puolet vanhempien sukulaisuussuhteesta. Tulos on aina riippuvainen laskennassa käytetystä sukupolvien määrästä, joten eri tietokantojen tulokset poikkeavat tästä syystä toisistaan. Suomen Hippoksen jalostustietojärjestelmässä sukusiitosprosentit on laskettu hyödyntäen yksilön kaikkea järjestelmässä olevaa sukudataa sekä lähimmän viiden sukupolven perusteella. Erottelu on havainnollistava, sillä yleensä katselemassamme neljässä tai viidessä sukupolvessa yhteisten esivanhempien määrä voi olla hyvinkin maltillinen, mutta taaempana sukupuussa määrä voi kertautua merkittävästi.
Yksinkertainen esimerkki sukusiitosprosenttien laskennasta on mm. täyssisar- tai isä-tytär-paritus, jolloin vanhempien sukulaisuussuhde on 50 % ja täten näiden varsojen sukusiitosprosentti on 25. Jos vanhemmat ovat keskenään puolisisaria, on niiden sukulaisuussuhde 25 % ja vastaavasti jälkeläisten sukusiitosprosentti 12,5. Haitallisen sukusiitosasteen rajana pidetään yleensä kymmentä prosenttia, mutta erityisesti suljettujen rotujen jalostuksessa tulisi pyrkiä pitämään sukusiitos alle serkusparituksen, eli alle 6,25 %:n. Suljetulla rodulla tarkoitetaan rotuja, joihin ei tule uusia geenejä rodun ulkopuolelta, esimerkkinä mm. suomenhevonen. Tietyillä isoilla roduilla, kuten lämminverisillä ravihevosilla, voidaan pitää korkeampaakin sukusiitosprosenttia sopivana, jopa normaalina. Jalostustietojärjestelmän testiparitus huomauttaa kuitenkin punaisella värillä, jos sukusiitosprosentti ylittää 6,25 %.
Rodun geneettisen monimuotoisuuden väheneminen, samojen geenien yleistyminen, aiheuttaa uhkakuvia koko rodun terveelle tulevaisuudelle. Jo kohtalaisten sukusiitosasteiden (6,25 – 10 %) voidaan olettaa huonontavan muun muassa lisääntymis- ja elinvoimaominaisuuksia. Sukusiitostaantuma voi kuulostaa sanana etäiseltä, mutta sisällöltään se on olennainen. Haitalliset resessiiviset alleelit yleistyvät rodussa sukulaistumisen noustessa. Tahtomattamme voimme tuoda esille esimerkiksi letaaleja ominaisuuksia ja muita perinnöllisiä sairauksia. Tästä on useita esimerkkejä muilta eläinlajeilta. On syytä myös muistuttaa, että käytännössä linjasiitos on vain hieman nätimpi sana sukusiitoksesta, sisältö on sama.
Tärkeää on myös ymmärtää se, että yksittäisen hevosen korkea sukusiitosprosentti ei ole vielä uhka rodulle, mutta jatkuva toisilleen sukua olevien yksilöiden parittaminen on. Hyvä muistisääntö on se, että mitä ”sukusiitosprosentit ovat tänään, sitä sukulaisuus on huomenna”. Tämä tarkoittaa sitä, että populaation sukulaistumisen vauhti ei välttämättä ole näkyvästi nopeaa, mutta muutokset ovat hankalia pysäytettäviä. Suljetun populaation osalta vähäinen sukusiitos on väistämätöntä, mutta tärkeää on, että käytössä olevat siitoseläimet eivät ole keskenään liian läheistä sukua. Rodun elinvoiman sekä terveen tulevaisuuden kannalta mahdollisimman montaa rodun jalostusohjesäännön määrittelemät kriteerit täyttävää oria tulisi käyttää siitokseen. Sukusiitostaantuman vastakohtana heteroosi tuo risteytyselinvoimaa, mistä esimerkkinä mm. ranskalaisen ravurin vaikutus amerikkalaiseen, ja päinvastoin.
Yksi käytännön jalostuksen muistisääntö on myös se, että sukusiitos ei periydy. Kahden sukusiitetyn hevosen jälkeläinen ei ole sukusiitetty, jos vanhemmat eivät ole keskenään sukua. Tämä auttaa torjumaan populaation sukulaistumista isoissa roduissa, mutta pienten suljettujen rotujen osalta tilannetta on osattava ajatella eteenpäin useammankin sukupolven verran. Muistakaamme, että kaiken perinnöllisen edistymisen taustalla on riittävä geneettinen vaihtelu, eli liiallisen sukulaistumisen välttämisellä edistämme hevosurheilua joka sektorilla.
Susanna Back
Jalostusinformaatikko