Kuninkaallisissa ravijuhlissa nähdään tänäkin vuonna tuttuun tapaan myös kruununperillisiä. Vaikka kilvanajossa suoritukset ratkaisevat eikä perintökruunuja ole jaossa, hämmästyttävän kuninkaallisilta näyttävät jo valmiiksi myös sukutaulut 4-vuotiailla Pikkuprinssi- ja 5-vuotiailla Pikkukunkku-kokelailla.
Suomenhevosen perimä puhuttaa ja sukutaulut kiinnostavat. Ei tarvitse olla edes syväharrastaja tunnistaakseen tuttuja nimiä tuoreidenkin tulokkaiden taustalla. Suurten isien ja tuttujen nimien poikia ja tyttäriä on liikkeellä tulevanakin viikonloppuna.
Aivan ehtoja prinssejä – eli takavuosien ravikuninkaiden poikia nähdään Seinäjoen Pikkukunkku- ja Pikkuprinssi-lähdöissä yhteensä seitsemän: Vieskerin pojat V.G. Voitto, Vieskoff, Nevan Majuri, Lumi-Rami ja Ville Kalle sekä Patrikin Muiston jälkeläiset Senikki ja Hiipeli. Muutoinkin meno on kuin Euroopan hoveissa konsanaan: kun sukutauluja katsoo, ovat kaikki toisilleen enemmän tai vähemmän sukua.
”Ravihevosen kohdalla arvostetaan nopeutta, kestävyyttä – luonnettakin, ominaisuuksia, jotka tekevät hevosesta suorituskykyisen ja voitontahtoisen urheilijan ja kilpailijan. Näitä osoittaneet ja jalostusarvostelun seulan läpikäyneet oriit kiinnostavat tammanomistajia”, taustoittaa Suomen Hippoksen jalostusjohtaja Minna Mäenpää.
Pojasta polvi paranee?
Kaikkein useimmin Pikkukunkku- ja Pikkuprinssi-kokelaiden lähisukutaulussa esiintyy Viesker, joka löytyy kuudelta hevoselta joko isänä tai emänisänä. Eläkepäiviään viettävällä vanhalla kuninkaalla on jälkeläisiä kaikkiaan 1504, ja emänisänä se näkyy 1012 suomenhevosen sukutaulussa.
Kahden jälkeläisen voimin ovat edustettuina myös tutut nimet Frans, Tuisku-Topi, Vaellus, Säihkeen Säpinä sekä Kihisee. Emäisänä kunnostautuu Sipori kolmella jälkeläisellään ja löytyypä emänisänä vielä Suikkukin pariin otteeseen. 24 hevosen joukosta esiin nousee ainoastaan Pikkukunkku-kokelas Piitaikuri, jonka isää K.M. Nopsaa tai emänisä Lassikkoa ei kilpakumppaneiden sukutauluista löydy. Joskaan kovin pitkälle ei Piitaikurinkaan sukutaulua tarvitse kahlata, kun tuttuja nimiä tulee vastaan.
”Juoksijasuunnan suomenhevosta on viime vuosikymmenet jalostettu määrätietoisesti raviominaisuuksia silmälläpitäen. Oikeilla valinnoilla voidaan ominaisuuksia vahvistaa, ja tiettyjen asioiden tiedetään periytyvän toisia paremmin – esimerkiksi nopeus ja osa rakenneominaisuuksista periytyvät voimakkaasti. Toisaalta sukulaistuminen kertaa myös ei-toivottuja ominaisuuksia, kuten alttiutta perinnöllisiin sairauksiin”, Minna Mäenpää muistuttaa.
Urheiluhevosen jalostaminen on taitolaji, jossa perinteiset nyrkkisäännöt kuten ”astuta paras parhaalla” kohtaavat vaikkapa nykyaikaisen geenitestauksen tuomat mahdollisuudet.
”Suomenhevosia on tänä päivänä vajaa 20 000, ja koska kantakirjan ulkopuolelta ei uutta verta sukuihin saada, on jalostuksessa tärkeä huomioida kokonaisuus. Pelkästä peritystä nopeudesta ei ole yksin hyötyä – tarvitaan myös monipuolisen perimän mukanaan tuomia elinvoimaominaisuuksia, kuten terveyttä ja vastustuskykyä, jotka ovat olennaisia urheiluhevosen menestymisen kannalta.”
Jalostusvalintojen tueksi on tänä päivänä tarjolla paljon tietoa ja konkreettisia työkaluja: esimerkiksi Suomen Hippoksen Heila-jalostusjärjestelmä tarjoaa paljon tutkittua dataa varsan kasvattamista suunnittelevalle. Sukusiitosprosentit ja sukukatokertoimet kertovat asiaan vihkiytyneelle paljon, mutta myös tuttuja nimiä sukutauluista bongaillen voi tehdä havaintoja.
”Juoksijasuomenhevosten suvuissa on mielenkiintoista se, että aikojen saatossa aina tammakantaan nähden erisukuinen ori on tuonut yhdistelmiin poikkeuksellista suorituskykyä. Tämä näkyy niin legendaarisen Vieskerin kuin tämän päivän tähden Parvelan Retun sukutaulussa, joiden lähipolvissa eivät samat yksilöt toistu”, Mäenpää vinkkaa.
”Yleisesti yksilön sukusiitoksen suositusrajana on pidetty serkusparitusta, jolloin syntyvän yksilön sukusiitosprosentti on 6,25 %. Aina kuitenkin yksittäisiä sukusiitosasteita tärkeämpää on tarkastella kokonaisuutta laajemmin jalostuspäätöksiä pohdittaessa.”
Kilpaurheilu mittaa hyvinvointia – ja turvaa suomenhevosen tulevaisuutta
Tulevan viikonlopun mittelöissä 4- ja 5-vuotiaat Pikkukunkut ja Pikkuprinssit ottavat vasta ensiaskeleitaan kilpahevosen uralla. Oikein hyvä hevonen saattaa kuitenkin väläyttää laatuaan jo hyvin varhain: nuoressa hevosessa perimän merkitys korostuu.
”Nuori yksilö suorittaa valtaosin perityillä lahjoillaan, kun ympäristön vaikutus ei vielä ole niin suurta. Varhaiskypsyys on kiinnostavaa myös jalostuksen kannalta: syntymälahjana saatujen ominaisuuksien on mahdollista siirtyä myös seuraavalle sukupolvelle”, tietää Minna Mäenpää.
”Nuorten oriiden käyttäminen jalostuksessa on aina jo todettuja periyttäjiä suurempi riski, mutta onnistuessaan kantaa myös vahvasti hedelmää ja vie jalostusta eteenpäin. Tutkimuksissa on myös todettu nuorena saavutetun menestyksen olevan vahvasti yhteydessä pitkään hyvään kilpailu-uraan.”
Kuninkuusravit ovat suomenhevosille ja suomenhevosihmisille kesän kohokohta. Ravikarnevaalin ohessa on kilvanajossa kyse enemmästäkin: kilpailut, näyttelyt ja jalostusarvostelutilaisuudet ovat kaikki työkaluja nykyaikaiseen ja kestävään hevosjalostustyöhön. Hevosten koko elämänmittaisesta hyvinvoinnista huolehtiminen alkaa niin yksilön kuin koko rodun kannalta vastuullisista jalostusvalinnoista.
”Suomenhevonen on suomalaisille tärkeä ja maailmanlaajuisestikin ainutlaatuinen ja vaalimisen arvoinen. Sen tulevaisuudesta voidaan huolehtia suosimalla suomenhevosta harraste- ja urheiluhevosena. Kasvattajien ja omistajien sitoutumisella rodun vaalimiseen varmistuu niin rodun elinvoimaisuus ja monimuotoisuus kuin myös se, että tulevaisuudessakin näemme huippusuorittajia eri hevosurheilulajeissa.”