Alkuvuodesta Suomeen palannut Kimmo Kemppi on yksi Suomen menestyneimmistä ravihevosten kasvattajista. Ulkomailla viime vuosina vaikuttanut Kemppi on tehnyt paluun Suomeen, ja Kemppitallin kasvatustoimintaan on tarkoitus panostaa myös jatkossa.
Kimmo Kemppi (keskellä) vieraili helmikuussa Hippoksen Jalostuspäivien paneelikeskustelussa. Vierellä kasvattajakollegat Saku Mikkola ja Markku Punkari. Kuva:Hippos/Neena Kuukasjärvi
Raviurheilua Suomessa ja maailmalla viime vuosikymmenien aikana seuranneen on ollut vaikea välttyä Kemp-hevosten nimiltä. Suomessa kasvatit ovat voittaneet lähes kaikki suurkilpailut Suur-Hollolasta Derbyyn. Maailman suurimmista ravikilpailuista meriittilistalta löytyy mm. Yhdysvaltojen suurimpien ravilähtöjen The Hambeltonian ja Breeders Crownin voitot. Kanadan puolella Kempin kasvatteihin kuuluva Venerate voitti vuonna 2020 arvostetun the Mohawk Million –lähdön.
Kemppitallin toiminta Suomessa oli muutamia vuosia sitten hieman hiljaisempaa, mutta uusien Kemp-hevosten nimiä on ilmestynyt viime vuonna jälleen voittajaesittelyihin.
Kemp-hevosten kasvatustoiminnasta vastaavan Kimmo Kempin tie on kulkenut Suomeen myös yksityiselämän muodossa. Yhdysvalloissa ja Sveitsissä viime vuodet vaikuttanut kasvattaja on palaamassa vuoden alussa kotiseudulleen Lahteen.
”Osoite on vielä siirtymässä, vanha asuntomme vapautuu maaliskuun alussa, mutta joudutaan hieman remontoimaan sitä, niin muutto menee huhtikuun puolelle”, Kimmo Kemppi taustoittaa.
Syitä ulkomailla vierailuun oli useita. Jalostusammattilaiselle syventyminen Pohjois-Amerikan hevosmaailmaan vaatii toiminnan kasvaessa myös käytännön toimenpiteitä. Matka Suomesta Yhdysvaltojen itärannikon raviurheilutoiminnan keskiöön aiheuttaa omat haasteensa.
Amerikassa Kempin perhe asusti Floridassa, eikä matkaa West Balm Beachin läheisyydessä sijaitsevalle Sunshine Meadowsin hevosurheilukeskukseen ollut matkaa kuin 10 minuuttia.
Yhdysvaltojen komeista puitteista huolimatta koti on aina koti.
”Kotiin on helppo palata, täällä on oma tukiverkko ja täällä on paljon sitä mitä ei moneen vuoteen voinut tehdä ulkomailla. Esimerkiksi voi mennä helposti katsomaan hevosia tai käydä hiitillä. Ulkomailla on toisenlaista hevoshommaa, mutta Suomessa tuommoista käytännönläheistä toimintaa on enemmän”, Kemppi toteaa.
Suomessa Kemp-hevosten esiintyminen voittajakehissä on ollut enemmän sääntö kuin poikkeus, mutta viime vuosikymmenen aikana kasvatit esiintyivät kotimaan kaviourilla aikaisempaa harvemmin. Syynä on Suomen siitostammojen myynti Martti Ala-Seppälän ylläpitämälle MAS Breeding Oy:lle alkuvuodesta 2013.
”Kemp-kasvattien osalta oli semmoinen kolmen vuoden paussi, kun myimme liiketoiminnan siitostammat MAS Breeding Oy:lle, jossa olemme itsekin osakkaana. Periaatteessa ollaan MAS-kasvattien kautta oltu mukana vähemmistöosakkaana, mutta omien kasvattien toiminta lähti liikkeelle Suomessa uudestaan, kun omassa omistuksessa olleet tammat palasivat valmennuksesta takaisin meille. Siitä se äkkiä laajeni, ja nyt tammoja on noin kymmenen, joka on nykyiseen markkinatilanteeseen sopiva määrä”, Kimmo Kemppi kertoo Suomen liiketoiminnan vaiheita.
Yksi nousee mieleen
Kemppitallin kasvateista Passionate Kemp nousee ensimmäisenä myös Kimmo Kempin mieleen. Kuvassa supertamma vuonna 2005. Kuva: Jarno Huurinainen.
Kempin kasvatit ovat nousseet Yhdysvalloissa lajin absoluuttiselle huipulle. Edellä mainitun The Hambeltonian voiton toi huippuravuri Trixton (ent. Monarch Kemp), jonka osakasvattajina toimivat Kempin lisäksi Steve Stewart ja John Bootsman.
Omien kasvattien menestyminen maailman suurimmissa ravikilpailuissa on ollut Kempille koskettava hetki, mutta suomalaisille tuttu kasvatti nousee mieleen vielä vuosien jälkeen.
”Kyllähän se mieleenpainuvin on Passionate Kemp. Se oli varsana minun vakioajokki, eikä se ollut kaikkien mieleen. Niemisen Markkua houkuttelin sitä ajamaan, mutta se ei siihen silloin vielä ollut tykästynyt. Sitten kun se ei mennyt kaupaksi, niin ostin sen joululahjaksi meidän äidillemme ja siitä oli tarkoitus tehdä kimppahevonen.”
”Ylläksen joululomareissulla totesimme, että ei me sitä voida pitää, jos siitä tulee paras kasvatti, niin ihmiset sanovat jatkossa, että pidämme parhaat vain itsellämme. Ja myöhemmin se on historiaa, miten hevonen päätyi Hietakankaiden omistukseen”, Kemppi muistelee.
Kemppitallin kasvatit ovat tarjonneet lukuisia ilonaiheita kasvattajalleen. Omien kasvattien suurkilpailuvoitot saavat tunteet pintaan, mutta tunteikkaita hetkiä on koettu myös omistajan roolissa.
”Jos Hambovoitto sai minut paikan päällä kyyneliin, niin kyllä toinen kerta oli, kun huutokauppassa myynnissä ollut Impressive Kemp päätyi minulle, ja sehän voitti Yhdysvalloissa Breeders Crownin. Siihen aikaan (2010) kun ei ollut hevosilla niin isoa voittoa, niin kyllä se aika tunteellinen hetki oli aamuyöllä valvoa kotona ja katsoa lähtöä. Ei uni tullut enää sen lähdön jälkeen.”
Monien suurimpien Kemp-kasvattien takaa löytyy huipputamma Emilie Cas El, joka 1990-luvun lopulla teki huippuesityksiä Tuomas Korvenojan valmennustallista. Tamma on jättänyt Trixtonin ja Impressive Kempin lisäksi maailmaan mm. siitosoriina toimineen Archduke Kempin. Emile Cas El viimeinen tammavarsa Peaceful Kemp on jatkanut tuottoisaa sukua. Ensimmäinen varsa Venerate valittiin vuoden parhaaksi 2-vuotiaaksi oriiden ja ruunien kategoriassa.
Emilie Cas Elin sisaruksiin kuuluvat mm. siitosoriit Andover, Angus sekä Conway Hall. Huippusuku tekee omat odotusarvot tiettyjen hevosten jälkeläisille, mutta kuten hevoskasvatusta seuranneet tietävät, ei huippuravurin kasvattaminen onnistu pelkkää sukutaulua tuijottamalla.
Mikä sitten tekee tammasta huippuperiyttäjän?
”Se on mahdotonta sanoa. Jos minulla olisi tuohon selkeä vastaus niin kaikki kasvatit olisivat maailman luokan ravureita. Esimerkiksi Emilie Cas El on ollut huippuperiyttäjä, ja se on pystynyt jättämään elinvoimaisia ja menestyneitä varsoja vanhana sekä nuorena”, Kemppi pohtii.
Yhteisellä asialla
Urallaan lukuisia huippuravureita kasvattanut ja omistanut hevosmies on monen mielestä saavuttanut jo kaiken mahdollisen. Palkintojen ja maineen sijaan kaikesta suurimmat tunteet kasvattajalle syntyvät kuitenkin hevosen kanssa koetusta matkasta sekä taustalta löytyvien ihmisten menestyksestä.
”Suuria hetkiä on paljon muitakin noiden ulkomaisten kilpailujen lisäksi. Esimerkiksi Bid On Kempin Villinmiehen Tammakilvan voitto vuonna 2016 tuntui hienolta. Se oli ihan viimeisimpiä Suomessa kilpailevia ikäluokkia, ja tuli vain silloin fiilis, että vihdoin”, Kemppi muistelee.
”Se ei ole aina kilpailun suuruudesta ja palkinnosta kiinni mikä sykähdyttää. Kun tietää sen tarinan mikä on hevosen takana, niin tunteet nousevat pintaan. Raha ei näyttele siinä roolia. Olen onnellinen ihmisten puolesta, jotka ovat saaneet palkinnon pitkän linjan hevosenomistamiselle. Yhdessä tätä lajia tehdään, ja me pyrimme tekemään työt mahdollisimman hyvin että menestystä tulisi kaikille. Suurin osa on kuitenkin tässä lajissa sydämellä mukana.”