Hevosalalla tarvitaan monenlaisia ammattilaisia. Tänä päivänä osaavan työvoiman tarve on akuutti ja todellinen. Kotimainen hevosurheilu ja kasvatus eivät pyöri ilman tekijöitä – ja samalla oppilaitokset kilpailevat tosissaan hakijoista. Kpedu Kaustisen koululla arki sujuu hevosten tahtiin ja opiskelijan tarpeita kuunnellen.
Tänä päivänä hevosalan asiakas osaa ostaa ja vaatii rahalleen vastinetta. Hevosenkin tarpeita tutkitaan, tulkitaan ja ymmärretään jatkuvasti paremmin, ja niin urheilu- kuin harrastehevosen elämästä pyritään tekemään kaikin keinon mahdollisimman laadukasta ja lajinomaista. Hevosala kehittyy ja liiketoimintamahdollisuuksia syntyy uusille osa-alueille ihmisten ja hevosten hyvinvointipalveluihin liittyen. Työ tallissa lisääntyy, ja erityisesti osaamisen tarve kasvaa. Mutta mistä tekijät, kun ikäluokat pienenevät ja alan vetovoima vähenee, kun raskaaksi koettu fyysinen työ ei houkuta ja alan harrastajatkin hakeutuvat opiskelemaan muille aloille?
– Käsillä on jo nyt todellinen työvoimapula, joka ei tule jatkossakaan helpottamaan. Vuonna 2040 meillä tulee olemaan 10 000 nuorta nykyistä pienempi ikäluokka hakeutumassa ammatilliseen koulutukseen. Jo tällä hetkellä hyvistä työntekijöistä kilpaillaan, ja pahimmassa tapauksessa yrittäjät ja esimerkiksi ammattivalmentajat joutuvat supistamaan toimintojaan ja palveluitaan, kun tekijöitä ei löydy, summaa tilannetta Kaustisen toimipaikkapäällikkö Sirpa Puusaari Keski-Pohjamaan ammattiopistosta.
Aikuiset hevosihmiset muistavat ajat, jolloin peruskoulussa joutui todella tsemppaamaan, jos mieli jatko-opintoihin hevoskouluun; sisään ei noin vain mentykään. Toista on tänään, kun joka ainut opiskelija on alalle kullanarvoinen. Sirpa Puusaari on nähnyt työssään alan muutoksen ja pohtii, mistä aloittaisi: tilanne on monimutkainen. Tärkeintä olisi koulutuksentarjoajien ja työelämän yhdessä tunnistaa alan haasteet ja mahdollisuudet ja ryhtyä toimeen tulevaisuuden varmistamiseksi. Aloitetaan vaikka siitä, miten alalla ja alasta puhutaan.
– Puhutaan että nykynuoret eivät osaa, pysty tai jaksa – että nuoret tulevat alalle epärealistisin odotuksin, ja pettyvät joko jo kouluaikana tai viimeistään työelämässä. Mielestäni tällainen puhe ei ole oikeudenmukaista nuoria kohtaan ja on ylipäätään haitallista. Kukaan ei edellytä, että LVI-alaa opiskelemaan hakeutuvan nuoren täytyisi valmiiksi osasta putkiasentajan työt. Hevosalalla kuitenkin vallitsee ajatusmalli, että näiden nuorten pitäisi kouluun tullessaan jo osata. Pelkkä ajatus on omiaan nostamaan jo opiskelemaan hakemisen kynnystä. Motivaation ja kiinnostuksen alaan täytyy riittää – koulun tehtävä on opettaa, ja sitä teemme, tarpeen vaatiessa vaikka kädestä pitäen, Puusaari lataa.
Osaajille on töitä – ja toisaalta hyvien työnantajien maine kyllä kiirii alalle valmistuvien keskuudessa.
Koulutuksen ja työelämän haasteet yhteiset
Hevosala on monessa suhteessa poikkeuksellinen toimiala: sinne hakeudutaan tosissaan, harrastukseen ja työhön sitoudutaan vahvasti. Hevonen on monelle intohimoasia.
– Hevosmaailmalla, hevosurheilulla ja hevosalalla on paljon annettavaa, mutta samalla voitaisiin myös miettiä alan arvoja ja arvomaailmaa. Todennäköisesti urheilun piiristä ovat peräisin ne ajatukset, että jokaisen täytyy olla se huippuosaaja – ja huippuhevosella huippuhoitaja. Mutta eihän se niin ole, missään työssä ja millään alalla kaikki eivät voi olla huippuja, eikä niin tarvitsekaan olla. Liiallinen työn vaativuuden ja rankkuuden korostaminen ja sinnikkyyden perääminen saattaa sekin jo syyttä suotta karsia hakijoista niitä, jotka alalla vallan hyvin pärjäsivät, Sirpa Puusaari pohtii.
Nuoret ovat, kuten maailma kokonaisuudessaan, erilainen kuin parikymmentä vuotta sitten – ja nuorten haasteet tänä päivänä omanlaisiaan. Koulun ja koulutuksen tehtävä on paitsi vastata motivoituneiden nuorten tarpeisiin, myös huolehtia yhteiskunnallisesta tehtävästään, siitä, että nuoria autetaan elämässä eteenpäin.
– Tämän päivän nuorille moni asia on eri tavalla haastavaa kuin edellisille sukupolville: monelle jo kotoa lähteminen ja asuntola-asuminen voi olla suuren kynnyksen takana. Ja mitä fyysiseen jaksamiseen tulee: ei voi ummistaa silmiään siltä, että esimerkiksi nuorten fyysinen kunto on huonompi kuin aiemmin. Tämä ei ole nuorten ongelma, tämä on haaste joka koulutuksen ja työelämän on väistämättä ratkaistava lähitulevaisuudessa.
Sirpa Puusaaren puheissa korostuu arvostus ja kunnioitus nuoria kohtaan: valtaosa opiskelijoista valmistuu, saa jatko-opintokelpoisuuden, ja monelle ammatillisista perusopinnoista aukeaa tie jatkuvaan oman osaamisen kehittämiseen ja elämänikäiseen oppimiseen. Monelle opiskeluaika on elämässä suurten oppimisten ja oivallusten aikaa: opitaan oman arjen hallintaa ja itsestä huolehtimista. Kaikessa tässä koulu voi olla tukena.
– Millään yksittäisellä toimenpiteellä asioita ei muuteta. Suotta valitetaan vaikkapa alan fyysistä rankkuutta, kun ilmiselviä ratkaisuja on olemassa: siinä missä karjatilallinen on jo koneistanut arkensa, kuluu monella tallilla ammattilaisen työaika useammin talikon kanssa touhutessa kuin hevosenhoidossa, heittää Puusaari palloa myös työelämän suuntaan.
– Tänä päivänä täytyy pystyä vastaamaan myös alan käytännön haasteisiin. Kehitys on nopeaa kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla; hevosala ei voi jäädä muuttumattomaksi saarekkeeksi vaan meidän täytyy muiden lailla huolehtia kilpailukyvystämme.
Mutkan kautta omalle alalle
Lotta Huopanan hevosalan opinnot alkoivat viime syksynä. Nyt takana on ensimmäinen työssäoppimisjakso. Vaikka 20-vuotiaalla Huopanalla on takanaan pitkä hevosharrastustausta, opiskelu on silti tuonut paljon uutta:
– On suuri ero siinä, opiskeleeko vai harrastaa! Vaikka kuvittelee tietävänsä jo paljon, uutta asiaa tulee jatkuvasti!
Opiskelu on temmannut siinä määrin mukaansa, että suunnitelmat pyörivät jo jatko-opintojen ja oman osaamisen täydentämisen parissa. Ongelmana on vain valinnan vaikeus – kaikki kiinnostaa.
– Olen aiemmin valmistunut lähihoitajaksi, ja tehnyt alan töitäkin, mutta hoitoala ei koskaan tuntunut samalla tavalla omalta. Yhdet suoritetut opinnot alla auttavat ilman muuta nykyisissä opinnoissa, kun osa aiemmista opinnoista automaattisesti hyväksiluetaan nykyiseen tutkintoon, Huopana selventää.
Kokkolalainen Huopana kulkee päiväopinnoissa Kaustisella ja viihtyy niin luokassa kuin käytännön töissäkin. Monesti koulupäivät venähtävät; oppilaitos tarjoaa harrastusmahdollisuuksia myös koulupäivän ulkopuolella:
– Esimerkiksi eilen illalla oli estekisat – ja aina löytyy kaikenlaista mielenkiintoista tekemistä oman kiinnostuksen mukaan! Koulululla on kaksi isoa tallia, kiva maneesi ja hyvät harjoitusmahdollisuudet myös ravureille. Tekemistä ja mahdollisuuksia riittää kyllä.
Opettaja Kristian Autiolle oppilaiden innostus ja harrastuneisuus on tuttua.
– Suurin osa opiskelijoista hakeutuu opiskelemaan harrastustaustalla, joten talliarki on tuttua ja he tietävät mihin ovat ryhtymässä. Mutta koska on nuorista kysymys, olemme ehdottoman valppaana jaksamiseen liittyvien asioiden kanssa.
Työelämän ja opintojen sujuva nivoutuminen on Kristian Aution näkemyksen mukaan onnistuneiden opintojen yksi tärkeimmistä tekijöistä. Kaustiselta opiskelijat käyvät kuudella eri työssäoppimisjaksolla opintojensa akana.
– Vuoropuhelu on hyvää. Opiskelijat saavat kokemusta erilaisista töistä, työympäristöistä ja työnantajista. Ja samalla he vievät työelämään mukanaan ajantasaista osaamista. Nykypäivän työnantajat ovat valveutuneita ja vastuullisia, ja me olemme aktiivisesti mukana huolehtimassa niin opiskelijan turvallisuudesta kuin siitä, että opiskelija on työpaikalla oppimassa, ei korvaamassa pätevää työntekijää.
Autio painottaa pohdinnoissaan opiskelijoiden turvallisuutta, josta huolehditaan paitsi arjen töissä, opiskelijoille korostuvat jo opintojen aikana esimerkiksi sopimuksiin, työehtoihin ja vastuuseen liittyvät työtaidot.
– Ala on muuttunut paljon, ja nykyään esimerkiksi hevosenhoitajana voi varsin hyvin tehdä elämänmittaisen työuran, ja päästä jopa vakaammille ansioille kuin ammattivalmentaja. Osaajille on töitä – ja toisaalta hyvien työnantajien maine kyllä kiirii alalle valmistuvien keskuudessa.
Vaikka opiskeluarki koululla etenee nuorten ehdoilla, taitoja vaiheittain kartuttaen ja herkällä korvalla päivän fiiliksiä kuunnellen, Kristian Autio lähettää opiskelijansa joka tapauksessa turvallisin mielin maailmalle, kun sen aika on:
– Valmistuminen ja tutkinto ovat vasta ensiaskeleita ammattilaisuuteen. Suurimmat kehitystarinat toteutuvat sitten siellä työelämässä.
Lotta Huopanalle harrastuksesta on tulossa työ: hevosala on osoittautunut unelmien alaksi.
Kouluun tullaan oppimaan, ammattilaiseksi kasvetaan
Kaustisella nuoret ovat itse aktiivisesti mukana vaikuttamassa opiskeluunsa ja sitä kautta hyvinvointiinsa ja jaksamiseensa. Viikoittaisissa yhteisissä keskusteluissa sana on vapaa: jokainen saa tarvittaessa nimettömänä kertoa kehittämistä tarvitsevista asioista, kiittää onnistumisista tai esittää kysymyksiä.
– Kun voi itse vaikuttaa asioihin, lisää se hallinnan tunnetta omasta elämästä, ja sitä kautta myös jaksamisen kokemusta. Myös koulun aikuiset ovat jatkuvasti valppaana. Kun kuuluu se ensimmäinen ”ompa tää rankkaa”, asiaan puututaan saman tien. Usein jo lyhyt rauhallinen juttutuokio helpottaa – kertominen ja kuulluksi tuleminen auttavat ja moni pulma lähtee ratkeamaan, kertoo asuntolaohjaaja Veera Vekola, joka työssään näkee nuorten edesottamuksia myös vapaa-ajalla.
Kaustisella nuorista on valmis nappaamaan kiinni myös moniammatillinen Hyvis-tiimi, jonka tuella selviävät monet kimurantimmatkin opiskeluun tai elämänhallintaan liittyvät pulmat. Vanhemmankorvikkeenakin joskus toimiva Veera Vekola todistaa jatkuvasti myös arjen pieniä menestystarinoita:
– Meillä on fiksuja ja aktiivisia nuoria, jotka aidosti myös pitävät toisistaan huolta. On mielenkiintoista nähdä, miten monet vanhat roolit unohtuvat, ja koulu- ja asuntolaelämässä syntyy ihan uudenlaista dynamiikkaa nuorten välille. Meillä kaveriporukat muodostuvat taustoista riippumatta, olipa kyse sitten ravi- tai ratsuihmisistä, opiskeluvuosista tai aiemmasta hevoskokemuksesta. Motivaatio ja innostus yhdistävät.
Oskari Nättylästä piti tulla hotellinomistaja, mutta sitten puri hevoskärpänen.
Hevosessa parasta on kaikki
– Kyllä minusta on tullut hevosmies, naurahtaa 17-vuotias Oskari Nättylä. – Tuli hevosmies, vaikka piti tulla hotellinomistaja ulkomaille.
Nuorella miehellä oli opiskelupaikka ja tulevaisuudensuunnitelmat, mutta sitten kävi niin, että hevoset veivät mennessään.
– Serkku houkutteli mukaansa tutustumaan Kaustisen kouluun. Ja vaikka minulla ei hevosista ollut mitään kokemusta, niin tänne sai tulla käymään ja tutustumaan. Ja siitä se sitten lähti.
Pieni hevoskipinä on syttynyt vuoden aikana varsinaiseen roihuun: tänä päivänä tulevaisuudensuunnitelmat ovat selvät.
– Oma ravitalli. Mutta ensin täytyy käydä vähän tutustumassa siihen, miten maailmalla asioita tehdään. Toivottavasti pääsen vielä tämän kevään mittaan ulkomaiselle työssäoppimisjaksolle.
Kun intoa on ja palo syttyy, mutta osaamista ei vielä ole, tarvitaan tekemiselle selvät sävelet. Näin on Kaustisen koulussa alusta asti ollut.
– Kyllä jännitti ja pelottikin alussa. Kun en osannut mitään! Mutta minua on kädestä pitäen opetettu joka asiassa. Ja alusta asti olen saanut tehdä ja opetella. Siinä ne taidot karttuu.
Kun oma polku hevosalalle ei ole ihan se tavallisin, Oskari Nättylällä on näkemystä rohkaista muitakin:
– Minä olen aina kokenut olevani Kaustiselle tervetullut. Sain tulla tutustumaan ja kokeilemaan, olisiko tämä ala ja koulu kiinnostava. Samaa voin suositella muillekin – kysymällä selviää, ja mitään ei häviä, jos tulee tutustumaan, vaikka jo 9. luokan työelämään tutustumisjaksolla!
Vuoden opiskelukokemuksella Oskari Nättylä suosittelee hevosalan opintoja kaikille, joilla on alalle mielenkiintoa. Ja syykin on selvä:
– Hevosessa on parasta ihan kaikki.
Teksti: Neena Kuukasjärvi Mikkola
Kuvat: Keski-Pohjanmaan ammattiopisto, Kaustinen
– – – –
Hevosalaa voi opiskella seitsemässä oppilaitoksessa kautta Suomen. Yhteishaku jatkuu 22.3.2022 saakka, ja opiskelemaan voi hakeutua myös jatkuvan haun kautta. Lisätietoja www.opintopolku.fi sekä oppilaitosten omat sivut
Suomen Hippos kutsuu hevosalan toimijat ja vaikuttajat yhteiseen tapaamiseen, jonka aiheena ovat hevosalan koulutuksen ja työelämän haasteet juuri nyt. Tapaaminen järjestetään Vermo Areenalla keskiviikkona 27.4. klo 11–17. Lue lisää ja ilmoittaudu mukaan.
Yksi onnistuneiden opintojen perustekijöistä on itselle sopivan opiskelupaikan löytäminen. Tutustu alan oppilaitoksiin ja niiden monipuoliseen tarjontaan!
