Kun jutun päähenkilöinä ovat Tuisku ja Peikko, joutuu kirjoittaja oikein pidättelemään sormiaan, jottei mukaan livahtaisi jotain ”satumaista” tai muuten veikeää. Ehkei veikeää nyt sentään, mutta sadun aineksia tarinassa selvästi on, jos lupaava kouluratsastajajunnu löytää melkein syntymäpäivänsä aamuna portailta lähestulkoon lahjapakettiin käärityn GP-hevosen…
Peikko, Tuisku ja ”haltijakummi”, kasvattaja Anne Niemi Kuva: Anne Niemen arkisto
Kun FWB-kasvattaja Anne Niemi julkaisi kesäkuun alussa FB-sivuillaan uutisen yhteistyökuviosta Tuisku Lambergin kanssa, hevospiirit kohahtivat, äkkiä jonkinlaisen yhteisen ihastuksen suopeassa vallassa: kansainvälisen tason huippuori palaa radoille – ja tekee sen tärkeässä opetusmestarin roolissa. Jos on juuri 16 täyttäneestä Tuisku Lambergista ounasteltu suuria, niin nyt ei jää ainakaan hevosesta kiinni.
”Viime kesänä teimme Lambergien kanssa varsakaupat Quando P:sta, joten sitä kautta olemme ennestään tuttuja. Kun sitten äiti-Riikka kysyi, että tietäsikö myytävää vanhempaa GP-hevosta, tajusin, ettei sellaista tarvitse kauempaa hakea”, kertoo Anne Niemi satumaisen yhteistyökuvion perustamishetkistä. Kauaa ei Lambergien tarvinnut diiliä miettiä, ja näinpä 16-vuotias Tuisku ja niin ikään 16-vuotias Duendecillo P, Peikko, pääsevät toden teolla aloittamaan yhteistyön, kunhan Peikon kuluvan kesän astutuskausi saadaan taputeltua.
Ihana kakara
Mutta ei mennä syksyyn vielä – meneillään on vielä astutuskausi paitsi Peikolla, myös sen tuoreeltaan ykköspalkinnolla jalostusarvostellulla pojalla DiMaggio P:llä. Jos on keväässä ollut turbulenssia monella tapaa, jännitystä on riittänyt myös Anne Niemelle: DiMaggio P, Maukka, saapui Suomeen vasta 12.3. Sitten peruttiin Ratsuoripäivät, ja kun siirretyn jalostusarvostelutilaisuuden aikaan alkoivat puolestaan omien tammojen lasketut varsomisajat, se reissu jäi käymättä. Ponioripäivien yhteydessä kesäkuun alussa kaikki sattui kutenkin kohdalleen, ja oriin esitti Ypäjällä ykkösen arvoisesti Niemen luottoratsastaja Oliver Polster.
Isänsä poika. Tuore I palkinnon jalostusori DiMaggio P. Kuva: Anne Niemen arkisto
”Kolmivuotias ja tammikuussa vasta sisäänratsastettu ori! Onhan se aikamoinen duracellpupu, oikein orimainen ja häslä. Mutta Oliver tietää mitä tekee, ja vaikka sen verran huolella verkattiin, että näytti että saadaan kantaa ori pihalle, loppupeleissä pieni terävöityminen teki temput. Ja testissä ehkä tuomareihin teki vaikutuksen oriin laukka ja erittäin hyvä ratsastettavuus ja se, että askellajit paranevat ratsastajan alla, mikä on aina hyvän hevosen merkki!” kertaa Anne Niemi jalostusarvostelun tunnelmia. ”Kun hevonen haluaa liikkua eteenpäin, niin silloin on elämä helppoa. Maukalla on iso helppo laukka ja hieno ravi, ja maisema sen kanssa kyllä vaihtuu. Isänsä poika.”
Ja totuuden nimessä aika paljon emänsäkin. Anne Niemellä on nimitäin hallussaan kasvatuksen viisastenkivi, se, jota kaikki tavoittelevat. Eli hyviä hevosia tulee – mistä? Edelleenkään ei tarvitse lähteä satumaailmaan, sillä kyseessä on sama, ikivanha ja usein toistettu: hyvä tamma on painonsa arvosta kultaa ja laadukas emälinja ehdoton edellytys suoritushevosta haettaessa.
Ou, mama!
”Olin 90-luvun puolivälissä töissä Ruotsissa Brolinen siittolassa. Siellä se ajatus omasta siitostammasta syntyi. Ja sellainen löytyikin, aika perus-ruotsalainen suku. En silloin tiennyt oikein mitään jalostuksesta, mutta tämän tamman kohdalla tuli sellainen olo, että sen halusin.”
Tamma oli Patricia II. Ja vaikka Niemi ei jalostuksesta mitään ollut ymmärtävinään, tuohon aikaan Kyra Kyrklundinkin alla nähty Midt-West Ibi-Light teki niin hyvän vaikutuksen, että tästä yhdistelmästä oli varsa saatava.
”Midt-West Ibi-Light on sellainen hevonen, joka pystyy tekemään kaiken. Ja se on jättänyt paljon hyviä jälkeläisiä.”
Ja jättikin: Apres Pearl, vaikkei mikä ”hieno” Niemen sanojen mukaan olekaan, oli myös tamma, jolle kokoaminen, piaffet ja passaget olivat luonnostaan helppoja. Ja laatunsa tamma on näyttänyt jälkeläisissään: Apres Pearl, Helmi, on Suomessa nuorimpana tammana saanut Valio-arvon jälkeläistensä perusteella. Jälkeläisistä mainittakoon vaikkapa Deep Sea Pearl, (joka 2. emänä mm. Lodestrolle) Ja tietysti se tärkein, Duendecillo P.
”Kultakimpale emälinja, ” kuittaa Niemi.
Kultakimpale emälinja ja jotakin sykähdyttävää ulkonäössä. Siinä resepti – ja Niemelle se sykähdyttävä on ylälinja.
”Olen sellainen pää–kaula-ihminen. Siinä kun ne satulasta on sun edessä”, Niemi visualisoi. ”Ja se mitä yhdistelmissä haen, ovat toisiaan täydentävät ominaisuudet. Esimerkiksi Peikolla on hyvä laukka, joten haen sille tammoja, joilla on vastapainoksi hyvä ravi. Peikon takaosa on huippu, tammalta toivon paljon etupolvea.”
Hyvät yhdistelmät nostavat molemmat yli oman tasonsa
Suunnilleen näillä spekseillä, toisiaan täydentävillä ominaisuuksilla, tuli Peikolle Saksasta mittatilausmorsian Cape Canaveral, josta nyt 4-vuotias DiCaprio P on tuoreeltaan siirtynyt Yvonne Österholmin ratsastettavaksi. Hevosensa ja niiden suvut läpikotaisin tunteva Anne Niemi on panostanut hevosten lisäksi myös ratsastajiin.
Kaulaa ja päätä – juuri kuten pitääkin. Cape Canaveral. Kuva: Anne Niemen arkisto.
”Ei riitä, että ratsastaja on hyvä, ratsukon täytyy myös sopia toisilleen.”
Ja ainakin toistaiseksi ratsastajavalinnat ovat osuneet nappiin. Vuonna 2011 marraskuussa tuolloin 7-vuotias Duendecillo P siirtyi Jeanna Högbergin valmennukseen, ja tuloksia alkoi syntyä. Vuodesta 2014 ori on kilpaillut kansainvälisesti Small Tour -luokkia menestyksekkäästi niin Vidaubanissa kuin Rotterdamissa sekä debytoinut GP-tasolla.
”Ruotsalainen ratsastaja. Totta kai on antanut ihan valtavasti vetoapua. Siellä on niin tavattoman paljon kovempi kilpailu ja kriteerit korkealla. Mutta edelleen – kaikkein tärkeintä on, että hevonen on hyvä, se todella haluaa näyttää, sillä on suuri ego ja se tullessaan kyllä ilmoittaa, että hän on maailman paras.”
Duendecillo P on Suomessa vaikuttaneista oriista ainoa, joka on kilpaillut menestyksekkäästi kansainvälisellä GP-tasolla. Ori on valiomerkkipisteissä Suomessa sijalla 1. ja FEI:n listalla 100 parhaan joukossa.
Niemi puhuu omistaan suurella ylpeydellä ja arvonannolla. Mutta perin pohjalaiseen tyyliin, kun omat ovat riittävän hyviä, irtoaa kehu myös sinne, minne se kuuluu:
”On meillä hienompiakin. Vaikkapa Donnperignon. Tai Roi du Ballet, joka valitettavasti ei päässyt niin pitkälle kuin olisi ollut mahdollista.”
Tokio ja uudet ratsastushousut
Tokion olympialaistenkin kynnyksellä pyörähtänyt Peikko pysäytti kasvattajansa kuluvana keväänä pahan kerran. Varahevosen paikkaa Tokioon Ruotsin joukkueessa tarjoiltiin, mutta sitten puuttui kohtalo asiaan ja pysäytti mietinnät kertaheitolla. Tarhassa sattunut liukastuminen, kompurointi, mikä lie, vei oriin niin huonoon kuntoon, että useamman vuorokauden riippumatossa riiputushoidon aikana ehdittiin käydä läpi jopa lopetusskenaariot.
”Ori on kyllä laatunsa osoittanut siinäkin, että kun se lähti kuntoutumaan, paraneminen on tapahtunut aivan valtavaa vauhtia!” iloitsee Anne Niemi.
Ja kun hevonen voi hyvin, on sen paluu normaaliin treeniin ollut sujuvaa, tällä hetkellä vammasta ei ole jälkeäkään. Sen verran sattumus kuitenkin pysäytti, että ajatus kansainväliselle huipulle ja samaan rääkkiin paluusta mietitytti.
Tammapraktiikkaa, eläinlääkäriasemaa ja omien sanojensa mukaan aivan liian monipäistä hevoslaumaa pyörittävä Anne Niemi ei juuri itse satulaan ehdi, joskin kuluvana keväänä tuli uudet ratsastushousutkin ostettua.
”On käynyt mielessä, että jos hommaisi semmoisen suomenhevosen, jonka voisi kerran viikossa ottaa pankosta ja ratsastella hyvillä mielin ja ilman paineita. Sitten mietin tuota kuntoutuvaa Peikkoa, että siinähän minulla olisi sellainen, hyvänmielen maastohevonen!”
Kunniatehtävässä takaisin kunnian kentille
Pelottavan läheltä liippasi Peikkoa maastomopoksi joutuminen, mutta onni onnettomuudessa, että samoihin aikoihin Lambergeilla kaipailtiin juniorikouluratsastajalle uutta kalustoa.
”Peikko on semmoinen hevonen, että ollaan istuttu hartaina katsomossa seuraamassa, kun se tekee kaiken ja osaa kaiken ja voittaa kaiken. Ja nyt sitä tarjotaan meille. Kyllä siinä kylmät väreet kävi”, muistelee Riika Lamberg. ”Täydellinen yllätys.”
Niemi puhuu oriistaan ja erityisesti Peikosta arvostavaan, erittäin kunnioittavaan, mutta myös hellään sävyyn. Ei epäilystäkään, etteikö Peikko ole Niemelle silmäterä. Eikä silmäterää luovuteta kenelle tahansa. Takavuosien myyntipuheetkin on nykyään jo unohdettu.
”Juu, ei ole myytävänä. Enkä sitä kenelle tahansa anna. Mutta tiedän, että Lambergien kanssa asiat hoituvat ja varmasti pitävät hevosen hyvin. He ovat ammatti-ihmisiä, joille oriin elämän tietynlainen rajoitettuus ei tule yllätyksenä. Ja ori kun täytyy osata pitää myös hyvällä tuulella”, Niemi niputtaa.
Ja kun joku asia on hyväksi havaittu ja päätetty, lyötiin aikailematta sopimuksesta kättä päälle. Diilissä on vain voittajia – eikä kuviota varmasti pane pahasi Peikkokaan.
”Lahjakkaan ja sitoutuneen juniorin nostaminen GP-tasolle on Peikolle lastenleikkiä. Sen ikä huomioiden kisavuosia on jäljellä rajallinen määrä, joten tässä kohtaa tämä ratkaisu on sille paras mahdollinen”, summaa Anne Niemi.
Duoendecillo P ja Jeanna Högberg Aachenissa. Kuva: Anne Niemen arkisto.
Tuisku Lambergista haltijakummi-Annella on vain hyvää sanottavaa:
”Tyttö ei varmasti ole saanut mitään eteen annettuna, vaan tehnyt tuloksensa omalla sitoutumisellaan ja kunnianhimollaan. Mielenkiintoinen, lupaava, lahjakas ja valmis tekemään töitä.”
Unelmien kesätöissä
Ja sitä työtä on todellakin luvassa: Tuiskun ja Peikon yhteistyötä viritellään aluksi Niemen kotitilalla ja silmän alla. Kesän kisakalenterin antaessa myöten reissaamaan tottunut nuori ratsastaja pakkaa omat kisahevosensa autoon ja matkaa sopivissa saumoissa Vöyriin ratsastamaan ja oppimaan talon ja tietenkin herran ja hidalgon tavoille.
”Anne halusi nähdä, miten tyttö pärjää, ja mikäs siinä. Toimeen tarttumaan tottunut tyttö kuljetteli ohjeiden mukaan nuoretkin oriit ja pärjäsi hienosti”, kertoo Riikka Lamberg tyttären kesäleiripestin ensipäiviä. Eikä Peikon satulaan nousemisen suhteen äidillä ollut huolen häivää. ”Annen ohjeiden mukaan menivät ja tekivät juuri kuten käskettiin, mentiin kolmois- ja kakkosvaihdot ihan noin vain jo koeratsastuksella”, hehkuttaa Lamberg.
Tuiskun ja Peikon yhteinen kesäduuni on alkamassa. Kuva: Riikka Lambergin arkisto
”Peikon haasteet eivät koskaan ole olleet satulassa. Mutta pidän arvossa sitä, että Tuisku ratsastaa jämptisti, mutta samalla oriille tilaa antaen. Näiden kanssa kun ei auta ruveta voimia mittelemään”, Niemi kiittää.
Tuiskun ja Peikon yhteinen taival starttaa virallisesti syksyllä, ja vuokrasopimusta on kirjoitettu puoleksi vuodeksi kerrallaan. Syksyn tullen Peikko muuttaa Tuiskun mukana Peuramaalle, josta käsin syksyllä tuore urheilulukiolainen valmentautuu ja kisaa valmentajansa Karolina Liuksialan huomassa.
Mutta vielä on kesää jäljellä – ja jalostusoriiden kesäduuniblues kuumimmillaan. Peikko jakaa vielä kuluvan kesän kartanon herruuden poikansa DiMaggio P:n kanssa; molemmat ovat tammojen käytettävissä.
”Katsotaan nyt, todennäköisesti Maukka saa valtaosan tammoista, ja Peikko pääsee sitten nopeammassa tahdistaa treenaamaan Tuiskun kanssa.” Anne Niemi myhäilee. ”Tässä kohtaa voisin antaa tammanomistajille pikku vinkin: nyt jos Peikko kiinnostaa, niin on hyvä pitää mielessä, että 2021 kesä taitaa mennä kisatessa – eli nyt kannattaa tarttua tilaisuuteen!