Kouvolassa poniraviurheilulla menee hyvin. Alueella on jo yli kymmenen vuoden ajan tehty tinkimätöntä nuorisotyötä ja johdatettu yhä uusia lapsia ja nuoria lajin pariin. Toimivasta konseptista ja vetovoimaisesta harrastusvalinnasta alueella vastaa mm. Kouvolan raviradan nuorisovastaava Janika Pasi, entinen poniraviurheilija itsekin.
Janika Pasi ja russ-ruuna A’res kilpavuosinaan. Kuva: Hanna Seppälä
”Poniraviurheilun kehitys on ollut huimaa sinä aikana, kun olen sitä itse harrastanut”, linjaa Kouvolan raviradan nuorisovastaava Janika Pasi. ”Yli kymmenessä vuodessa hommaan on tullut lisää ammattimaisuutta, osaamista – ja ehkä jonkinlaista totisuuttakin.”
Ydin on kuitenkin jäljellä: ponit vetävät puoleensa lapsia ja nuoria iästä ja taustasta riippumatta. Poniraviurheilu tuottaa elämyksiä aina vain uudelleen. Tyypillinen ravikouluun tulija on jo esimerkiksi ratsastusta jonkin aikaa harrastanut lapsia tai nuori. Toisaalta on niitäkin, joiden kiinnostus on syntynyt kaverin ponitouhuja seuratessa, eikä omaa kokemusta ole. Aivan aloittelijoiden kanssa aloitetaan alkeiskurssin opeilla tallin tavoista ja ponin hoidosta.
Ravikoulun koulutusportaat rakentuvat alkeis-, perus-, jatko- ja kilpakurssista. Vuosittain uusina poniravikoululaisina aloittaa noin 10 –30 nuorta. Monen poniraviura jää jatkokurssiin, eikä kilpakurssille enää jatketa. Syitä Pasi arvelee olevan useampia:
”Aloittavista ryhmistä ehkä viisi nuorta ajaa lopulta kortin. Meillä on nuorissa niitä, joita harrastamien ja ponin hoito ja niiden kanssa touhuaminen kiinnostavat, mutta kilpaileminen ei. Toisaalta kilpakurssi edellyttää jo käytettävissä olevaa ponia, jolla kortin voi ajaa – eikä kaikilla ole sellaiseen mahdollisuutta.”
Tulevaisuutta visioidessaan Janika Pasi peräänkuuluttaa sujuvampia polkuja nuorille harrastuksen pariin: raviratojen nuorisokerhot ja poniravikoulut ovat toimiva ja hyväksi havaittu palvelu – oivaltavalla markkinoinnilla ja asian tuomisella lähemmäs nuoria tavoitetaan jatkossa varmasti vielä uusiakin potentiaalisia harrastajia.
”Kouvolassa suurena apuna meillä ollut radan tuki, jolla hyvin suuri merkitys sujuvan toiminnan toteuttamisessa.”
Hyvä poni on painonsa kultaa
Kouvolan raviradan poniravikoululle on vuosien saatossa rakentunut hyvä opetusponirinki, eli omistajien kanssa yhteistyössä opetusponeja vuokrataan yksityisiltä. Liikaa ei opetuskäyttöön sopivia poneja kuitenkaan ole.
”Uskon että meidän käyttöön sopiva kivoja poneja löytyisi varmasti lisääkin. Olisikin tärkeää, että ponit ja poniravikoulut löytäisivät toisensa, niin täällä meidän alueella kuin kautta maan.”
Hyvän opetusponin kriteereitä ovat käsiteltävyys ja hyvä luonne. Pilkettä silmäkulmassa unohtamatta.
”Hyviä ovat ajossa toimivat ponit, mutta tarvitsemme hoitoponejakin, joiden kanssa treenataan kaikenlaista hoitoon, terveydenhoitoon ja lääkintään liittyvää. Kokeneet opetusponimme ovat jo erittäin rutinoituneita ja toimivat omalta osaltaan opettajina”, kiittelee Janika Pasi.
Ja kun poneista on kyse, aina tulee myös yllätyksiä.
”Oma takavuosien kilpaponini gotlanninruss-ruuna A’res oli erittäin kilpailuviettinen ja kovapäinen poni, jota kotioloissa on aikuisenkin haastava ajaa. Poniravikoulussa vanhaherra puolestaan toimi täydellisenä ajoponina jopa nuorien aloittavien kurssilaisten kanssa.”
Suomalainen poniraviurheilu on kansainväliselläkin mittapuulla korkealla tasolla. Parhaat kilpaponit kasvatetaan kuitenkin edelleen muualla, erityisesti Ruotsissa. Tähän Janika Pasi toivoo jatkossa muutosta:
”Suomessa kasvatetaan laadukkaita kilpahevosia, myös hyviä raviponeja. Toivottavasti tulevaisuudessa kotimassa kasvatettuja poneja saadaan entistä enemmän myös radoille. Yhteistyötä kasvattajien ja poniraviurheilijoiden välillä olisi varmasti mahdollista kehittää ja laajentaa molempien hyödyksi.”
Oppia ikä kaikki
Hyvien kilpaponien myötä ja poniraviharrastuksen urheilullisen tason noustessa poniraviharrastukseen on Janika Pasin mukaan tullut myös tietynlaista vakavuutta. Harrastajien lisäksi löytyy tosissaan urheilevia nuoria, jotka valmentavat ja kilpailuttavat useampaa ponia. Kaikille löytyy harrastuksen parista tilaa, ja jo ravikouluvaiheessa pyritään huomioimaan nuorten erilaiset lähtötasot, tavoitteet ja kiinnostuksenkohteet.
Vaikka poniravikoululaisten ikähaarukka vaihtelee reilusti, viidestä viiteentoista, useimmat innostuneet ovat kymmenen ikävuoden tietämillä. Pelisilmää vaatii ohjaajiltakin, kun mukana saattaa olla hyvinkin eri-ikäisiä lapsia. Lasten ja nuorten kanssa työskentelyn Janina Pasi kokee kuitenkin itselleen mielekkääksi – terveydenhoitoalan päivätyön lisäksi ihmistyö kiinnostaa myös vapaa-ajalla.
Janika Pasi ehtii nuorisovastaavan työnsä ohella myös itse harrastaa raviurheilua. ”Voittaminen on toissijaista, lajin parasta antia on tiimityö!” Kuva: Janika Pasin kotialbumi
”Meillä on ihania lapsia ja nuoria kasvamassa raviurheilun harrastajiksi! Lapset ja nuoret ovat kiinnostuneita poneista, valmiita oppimaan ja kehittymään. Sitä on ilo seurata, ja opettaessa ja ohjatessa oppii itsekin lisää. Kiinnostuksen ja oppimishalun vastapainoksi näkyy toisaalta se, että ehkä harrastukseen ei sitouduta tänä päivänä samoin kuin vielä kymmenen vuotta sitten. Joka tapauksessa kurssit räätälöidään aina jokaisen ryhmän tarvitsemien sisältöjen mukaisiksi – tärkeintä on, että oppimisen ilo, mielenkiinto ja hauskuus säilyy.”
Poikkeuksellisen raviponiharrastuksesta tekevät myös aiheeseen innostuneet vanhemmat, joita ei koskaan käännytetä pois. Onpa nähty lapsen poni-innostuksen kautta lajiin hurahtaneita perheitäkin.
”Siellä on usein vanhempia mukana teoria- ja käytännön tunneilla ja seuraamassa opetusta. Ja toivotamme heidät aina tervetulleeksi. Vanhempien läsnäolo ja osallistuminen on selvästi tärkeää myös lapsille.”
Tärkeimmät asiat opitaan yhdessä
Nuorten kanssa touhutessa törmätään talliympäristössäkin ikäviin asioihin kuten kiusaamiseen. Siihen on Janika Pasin kanta suoraviivaisen yksiselitteinen:
”Kaikilla täytyy olla turvallista mukavaa harrastaa. Tallilla opitaan muutakin kuin hevos- ja raviurheiluasioita; kaveruutta, tiimityötä ja yhdessä tekemistä. Lisäksi talli on paikka jossa haastavastikin käyttäytyvä nuori voi vapautua rooleistaan ja rentoutua.”
Janika Pasi ehtii nuorisovastaavan vapaahehtoistyönsä ohessa harrastaa raviurheilua itsekin. Omien harrasteravureiden valmennus ja kilvanajo, lajin vauhti ja kilpailuhenkisyys viehättävät. Tärkeintä lajissa kuitenkin on yhteisöllisyys, ja tämän viestin hän haluaa jakaa myös aloitteleville harrastajille:
”Kilpailu on kiehtovaa, mutta voittaminen toissijaista. Tärkeintä on nauttia lajista, hankkia uusia taitoja ja kokemusta ja olla osa tiimiä. Jokaisen kurssin paras hetki on se, kun toisilleen tuntemattomista kurssilaisista muodostuu porukka, joka toinen toistaan tsempaten oppii ja kehittyy.”
Raviurheilu tarjoaa hienoja urheiluelämyksiä, ja elävän luontokappaleen kanssa toimiminen opettaa myös tunnetaitoja. Suuria oivalluksia koetaan joskus hyvinkin arkisissa tilanteissa, tietää pitkän linjan nuorisovastaava:
”Enpä keksi mitään hienompaa ympäristöä opetella tiimityötä ja vastuuta kuin vaikka volttilähdön harjoittelu. Toinen toistaan auttaen opitaan ja oivalletaan, että yhteinen onnistuminen on jokaisen vastuulla.”
Teksti: Neena Kuukasjärvi