Lämminveristen Kriterum-finaalissa nähdään taas tulevana viikonloppuna suomalaisen kasvatuksen parasta antia. Petra Huhtin ja Oskari Mäenpään tallissa jännitetään myös, mutta niin ikään luotetaan omaan käsialaan, kun viivalla on omakasvatti Sahara Jaeburn.
Kriterium-finalisti Sahara Jaeburnin ura on rakennettu alusta asti ajatuksen kanssa. Kotona Saharassa varsa-aikaan kuului paljon vapautta ja laumaelämää, huolellista alkuopetusta unohtamatta . Kuva: Petra Huhti
”Hyvä hevonen? No se on sellainen niin kuin tuo Sahara Dynamite (mm. Ruotsin Kriterium-voittaja, isänsä Express Riden parhaita jälkeläisiä) tuolla”, tiivistää Petra Huhti ja osoittaa lenseässä syysillassa laiduntavaa oritta. ”Hyvällä hevosella on aina omanarvontuntoa. Hyvä hevonen on ennen kaikkea hyvä käsitellä, nöyrä ja palvelunhaluinen.”
Saharan ravitallia ja siittolaa yhdessä puolisonsa Oskari Mäenpään kanssa pyörittävä Huhti tietää mistä puhuu: pian 20 vuotta päätoimisesti hevoshommia, tammapraktiikkaa ja yli sata omaa kasvattia takaavat jo kohtalaisen näkemyksen siitä, mitä hevoselta voi haluta.
”Hyvä hevonen on hyvä myös ihmiselle. Meille on tullut kovasukuisiakin tammoja, joita ihan vain luonteensa perustella on laitettu myös pois. Palvelevan hevosen kanssa on helppo työskennellä, ja vaikeuksia tulee silloin kun nöyryys puuttuu. Tamman merkitystä ei voi kyllin korostaa, toki suvunkin kannalta tietysti, mutta myös luonteen suhteen. Pikkuvarsa oppii käyttäytymismalleja emältään sekä hyvässä että pahassa.”
Tinkimätöntä työtä tulevaisuus mielessä
Lokakuun alkupäivinä Saharan ravitalli Keuruulla on hiljentynyt talvikauteen. Kesän puolentoistasataa siittola-asiakastammaa ovat tilan tanhuvilla enää muisto vain. Talvikausi Saharassa tarkoittaa pääosin vuotiaiden varsojen opettamista ja laittelua, pikkuvarsojen vieroitusta ja paikkojen kunnostusta kesäkauden jälkeen.
”Meillä on 30 tammaa, joista suurin osa meillä hoidossa, kolme siitosoria ja tällä hetkellä 23 varsaa”, Huhti suorittaa nopsan laskutoimituksen.
Saharassa luovuttiin aktiivisesta valmennustoiminnasta 15 vuotta sitten. Nyt päivät, kellon ympäri -sellaiset, täyttyvät pääosin tammojen, pikkuvarsojen, vuosikkaiden kanssa työskentelystä. Varsoja suunnitellaan ja kasvatetaan huolella, ne tehdään myytäviksi ja niille pyritään myös etsimään parhaat mahdolliset uudet kodit.
”Kyllä, kaikki ovat kaupan. Ala ja osaaminen kehittyvät koko ajan. Ihmiset osaavat jo ostaa hevosia. Mielestäni tämä näkyy esimerkiksi suhtautumisessa huutokauppaan – takavuosien epäluulot huutokauppaa kohtaan ovat hälventyneet, varsinkin kun sieltä on löytynyt Mascate Matchin ja Graceful Swampin kaltaisia huippuhevosia.”
Tämän syksyn huutokauppa on nyt takanapäin ja moni Sahara-varsa löysikin sen kautta uuden omistajan. Ilahduttavan moni tuttuun osoitteeseen.
”Meille on erittäin tärkeä asia se, että meillä on luotettavia yhteistyökumppaneita jo vuosien takaa, jotka tietävät mitä meiltä saa ja ovat kiinnostuneita. Alkuaikojen varsat myytiin sillä hinnalla, mitä niistä tarjottiin, mutta siihen ei enää lähdetä. Kasvattajalle on etu se, että kasvatit lähtevät meiltä hyviin koteihin”, pohtii Petra Huhti. ”Varsan itsensä lisäksi tärkeää on antaa emälle mahdollisuus. Etenkin nuoren tamman kanssa on ensiarvoista, että sen ensimmäiset varsat saavat parhaat mahdolliset edellytykset kilpauralleen.”
Periaatteista ei tingitä – paitsi joskus
Innostuksen ja palon lisäksi vuodet kasvatustyössä ovat tuoneet Sahara-kasvatukseen myös tervettä varovaisuutta. Muutama perusperiaate on hyväksi havaittu, ja niistä pidetään kiinni:
”Vaikka kuinka innostaisi, niin hirveitä riskejä ei esimerkiksi uuden oriin kanssa kannata ottaa. Mieluummin käytän nuoren tamman kanssa vanhaa ja jo näyttönsä antanutta oritta ja toisin päin. Liian varman päälle tässä hommassa ei voi pelata. Ja mitä kauemmin hommaa tekee, sitä paremmin tietää, kuinka vähän itse tietääkään.”
Vuodet ja hevossukupolvet ovat luoneet Saharan toimintakulttuuriin myös periaatteita, joista ei tingitä. Siis ainakaan melkein aina.
”No on jotain oreja ja sukuja, joista on tullut ehdoton ei, ja joista olen sanonut, ettei näitä oman varsan sukutauluun tule. Ja sitten kun on jostain kumman syystä omat periaatteensa pyörtänyt, niin metsään on mennyt. Mutta tätähän tämä on”, Petra Huhti puistelee päätään.
Ja siiten on niitä hevosia, joihin silmä sattuu ja mieli kääntyy aina uudestaan.
”Ready Cash. Siinä on hieno hevonen. Aivan poikkeusyksilö, älytön periyttäjä, mutta myös omana itsenään aivan jotain erityistä. Kunnia on omistaa itse kaksi readycashilaista, kiitos siitä Saku Mikkolalle, jonka ansiosta on ollut sitä mahdollista käyttää.”
Toinen nimi, johon Huhti palaa yhä uudestaan on Varenne, josta tällä hetkellä on myös oma tamma kantavana ja toivottavasti varsomassa maaliskuussa. Ja kun sukujen tutkiminen on intohimo, nousevat aina uudestaan esiin myös jopa takavuosien suuret, Barbeque ja Choctaw Brave, valtavia perittäjiä aikanaan ja arvostuksensa ansainneet. Kaikkia näitä yhdistää jonkinlainen poikkeuksellisuus, joka on tehnyt vaikutuksen niin oriissa itsessään kuin sen jälkeläisissä.
Omaansa uskoen syntyy menestystarinoita
Petra Huhti tietää, että hevosmaailmassa asioista on niin monta mieltä kuin miestäkin – toinen tykkää ja toinen ei, ja jokaisesta hevosesta on vahvat näkemykset, aivan riippuen keneltä kysyy. Hevosen hankkimiseen ja vaikkapa siitosoriin pitämiseen on olemassa yksi nyrkkisääntö, jota Saharassa noudatetaan:
”Hevoseen täytyy itse uskoa ja siitosoriin on oltava sellainen, jota me haluamme itse käyttää. RC Royalty on sellainen hevonen. Hevonen on meidän mielestä loistoyksilö, ja toistaiseksi se on näyttänyt myös jälkeläisissään lahjakkuutta. Sen Suomessa olon aikainen ensimmäinen ikäluokka on nyt vuosikkaita, ja meillä on itsellä niitä kuusi omassa pihassa opetuksessa”, myhäilee Huhti.
Kun siitosoriiseen on panostettu se, mitä maailmanluokan hevoseen nyt panostetaan, kiinnostaa myös se, onko Suomessa hyville hevosille ostajia – ja onko meillä kasvatustyön jatkoksi osaamista ja fasiliteettejä tehdä myös maailmanluokan suoritushevosia?
”On. Ei epäilystäkään. Meillä tehdään Suomessa tinkimätöntä työtä, ja löytyy taitoa panostaa kokonaisuuteen, valmennus mukaan lukien”, Petra Huhti lataa. ”Meillä on hyviä esimerkkejä siitä, että huippuhevosia pystytään täälläkin kasvattamaan, ja myös ostajat niihin uskovat.”
Vaikka koronan luoma poikkeusaika ei Saharassa vielä ole näkynytkään, ja sekä varsanostajia, että siittola-asiakkaita on riittänyt normaalivuoden malliin, on kasvattajan pakko myös katsoa tosiasioita silmiin.
”Tulevaisuudesta ei tiedä. Jos esimerkiksi ikäluokkapalkintoja kautta linjan jatkossa pudotetaan, voi siinä olla syy, miksi ihmisten innostus tavoitteelliseen kasvatukseen voi hävitä Suomesta.”
Mutta vielä ei olla siellä. Tulevana viikonloppuna juostava Kriterium on monelle kasvattajalle ja suomalaiselle kasvatukselle merkityksellinen tapahtuma. Tänä vuonna myös Saharalle: Sahara Jaeburn lunastelee nyt lupauksia, joita siihen on asetettu – ja tekee sen tyylilleen uskollisena.
”Hyvä hevonen on hyvä myös ihmisen kanssa, ja palvelualttiin hevosen kanssa on helppo työskennellä”, tietää Sahara Jaeburnin kasvattaja Petra Huhti. Kuva: Petra Huhti
”Se on hyvä hevonen. Nuori ja kokematon, mutta parhaassa mahdollisessa treenissä Timo Nurmoksella. Nyt jää nähtäväksi, miten karsintoihin reissaaminen ja taas uudestaan tien päälle lähtemien siihen vaikuttavat. Hyvällä juoksulla oriilla on mahdollisuudet”, Huhti spekuloi. ”Sahara Jaeburnissa meidän kasvatusfilosofia näkyy siten, että erinomaiselle tammalinjalle on annettu mahdollisuus yhdistämällä se maailman parhaaseen oriin.”
Ja kun hyvästä hevosesta puhutaan, palataan siihen mistä lähdettiin – luonteeseen.
”Sahara Jaeburn on vähän orimainen, vesseli ja leikkisä. Pidän merkittävänä myös sitä, mitä se on meillä kasvaessaan ja alkuopetuksessa saanut: se on saanut kehittyä ikäistensä seurassa ja juosta laumassa ensimmäisen talvensa. Oskari on mielestäni hyvä varsojen opettaja, määrätietoinen ja suora. Johdonmukainen käsittely vahvistaa varsan itseluottamusta – ja sen on kilpahevosen uran kannalta tärkeintä mitä on.”