Shetlanninponi

Jalostustavoite

Shetlanninponijalostuksen tavoitteena on edistää rodun jalostusta ja terveysominaisuuksia, sekä säilyttää rodun alkuperämaan rotumääritelmän piirteet ja rotutyyppi. Rodun jalostuksella pyritään myös säilyttämään monipuolisesti rodun eri käyttötarkoitukset. Ponien tulee olla helposti käsiteltäviä, hyväluonteisia, hyvärakenteisia ja sekä lasten että aikuisten käyttöön sopivia.

Säkäkorkeus   Säkäkorkeus enintään 107 cm. (Säkäkorkeus mitataan mittakepillä sään kohdalta siten, että poni seisoo tasaisella alustalla, joka on mieluiten betonia.)

Väri                  Kaikki muut värit ovat sallittuja paitsi pilkulliset.

Karvapeite      Karvapeitteen laatu vaihtelee vuodenaikojen mukaan. Talvella pohjavilla on paksua ja sen päällä on suoraa, pitkää peitinkarvaa, joka suojaa sateelta ja pitää ponin ihon kuivana huonollakin säällä. Kesäpeitinkarva on erittäin lyhyttä ja siinä on kauniin silkkimäinen hohto. Jouhien tulee aina olla pitkät, suorat ja runsaat.

Yleistä             Shetlanninponin silmiinpistävin ja tärkein ominaisuus on sen elinvoimainen, eloisa olemus. Se on rakenteeltaan kestävä ja vankka.

Pää                   Pään tulee olla pieni ja sopusuhtainen runkoon nähden sekä pään asennon ryhdikäs. Korvien tulee olla pienet ja pystyt, kaukana toisistaan ja hyvin eteenpäin suuntautuneet. Otsa on leveä ja silmät suuret, kirkkaat, tummat ja älykkäät. Turpa on leveä ja sieraimet laajat ja avonaiset. Hampaiden ja leuan tulee olla normaaliasentoiset.

Runko              Kaulan tulee liittyä hyvin lapaan, jonka tulee olla viisto, ei pysty, ja se päättyy selväpiirteiseen säkään. Rungon tulee olla vahva ja leveä edestä. Kylkiluut ovat kaarevat, lanne vahva ja lihaksikas. Lautaset ovat leveät ja pitkät ja hännän kiinnityskohta ylhäällä.

Etujalat            Etujalat ovat runkoon nähden hyvin asettuneet ja niissä on riittävä, litteä luusto. Kyynärvarsi on voimakas. Sääriluu on lyhyt ja sopusuhtainen. Vuohiset ovat joustavat.

Takajalat         Reidet ovat vahvat ja lihaksikkaat, kintereet vahvat ja hyvin muodostuneet. Kintereet eivät saa olla kiverät eivätkä liian suorat. Takaa katsottaessa jalat eivät saa olla liian kaukana toisistaan eivätkä kintereet pihtiset.

Kaviot              Kovat, pyöreät ja hyvin muodostuneet – eivät liian lyhyet, kapeat, ahtaat tai ohutseinämäiset.

Liikkeet           Suorat, irtonaiset, matkaa voittavat liikkeet, joissa on rodulle ominainen pyörivä liike ja poni käyttää kaikkia niveliään. Käynnissä takajalan tulee astua etujalan jättämään jälkeen.

Shetlanninponien kantakirjaan merkitään Suomessa syntyneet varsat, jotka polveutuvat alkuperämaan hyväksymään kantakirjaan (Alkuperämaan jalostusohjelma s.2)  merkityistä puhdasrotuisista shetlanninponeista. Toisessa EU-maassa kantakirjaan merkityt ja SPSBS:n hyväksymistä kantakirjoista polveutuvat tuontiponit merkitään kantakirjan siihen luokkaan, jonka vaatimukset ne täyttävät ja joka vastaa samaa luokkaa, johon ne ovat syntymä- ja/tai tuontimaassaan merkitty. Shetlanninponien kantakirja koostuu yhdestä kantakirjan pääosastosta, joka jakautuu kahteen luokkaan: perusluokka ja jalostusluokka. Kantakirjaluokasta tulee merkintä ponin alkuperäiseen passiin.

Kantakirjaan voidaan hakemuksesta merkitä varsa

• Joka polveutuu suomalaisen shetlanninponin kantakirjan tai toisen alkuperämaan hyväksymään kantakirjan pääosastoon merkityistä vanhemmista
• jonka isäoriilla on ollut orilisenssi astutusvuonna
• jonka syntymä on ilmoitettu ja jonka kasvattaja on sitoutunut kantakirjan sääntöihin varsomisilmoituksessa
• jonka syntymätodistus on lunastettu
• joka on tunnistettu kantakirjan sääntöjen mukaisesti emänsä vierellä
• jonka polveutuminen on varmistettu
• jolle on annettu hyväksytty nimiehdotus

 

Orilisenssin voi oriin omistaja, varsan kasvattaja tai varsan omistaja lunastaa jälkikäteen korotettuun hintaan, mikäli lisenssiä ei ole ollut voimassa astutusvuonna.

Kantakirja jakautuu kahteen luokkaan: perusluokka ja jalostusluokka.

 

Perusluokka

Perusluokkaan hyväksytään kaikki puhdasrotuiset, rotumääritelmän mukaiset shetlanninponit.

• Suomessa syntyneet ponit, joiden polveutuminen on varmistettu DNA-testillä.
• Suomeen tuodut ponit, jonka polveutumisen on vahvistanut ulkomainen jalostusjärjestö.

Jalostusluokka

Vähintään 3-vuotiaat oriit ja vähintään 3-vuotiaat tammat, jotka täyttävät seuraavat vaatimukset:

• yksilöllä on jalostusluokkaan merkityt isäoriit kolmessa polvessa (tai vastaavilla tuloksilla jalostukseen ulkomailla hyväksytyt isäoriit)
• säkäkorkeus enintään 107,0 cm
• jalostusarvosteltavan oriin polveutuminen tulee olla vahvistettu ennen jalostusluokkaan merkitsemistä
• ori on hyväksytty eläinlääkärintarkastuksessa määriteltyjen rotukohtaisten vaatimusten mukaisesti tai palkittu jalostusarvostelussa
• tamma on palkittu jalostusarvostelussa
• mikäli oritta ei ole merkitty mikrosirulla, se tulee merkitä ennen jalostusluokkaan merkitsemistä
• yksilön polveutuminen on johdettavissa alkuperäkantakirjan SPSB pääosaston yksilöihin.

 

Siirtyminen perusluokasta jalostusluokkaan

Kaikki Suomessa syntyneet puhdasrotuiset kantakirjan perusluokkaan merkityt, vähintään 3-vuotiaat tammat ja oriit, joiden polveutuminen on varmistettu DNA-testillä ja maahantuodut perusluokkaan merkityt ponit, joita ei ole jalostusarvosteltu, voidaan siirtää kantakirjan jalostusluokkaan

• tammat jalostusarvostelun perusteella sen mukaan, miten se täyttää luokkaan asetetut vaatimukset.
• oriit hyväksytyn eläinlääkärintarkastuksen tai jalostusarvostelun perusteella sen mukaan, miten se täyttää luokkaan asetetut vaatimukset.

Perusluokkaan jäävät seuraavat yksilöt ja niiden jälkeläiset:

• yksilöt, jotka eivät täytä jalostusluokaan merkitsemisen vaatimuksia
• yksilöt, jotka on esitetty jalostusarvostelussa, mutta jotka eivät ole saavuttaneet jalostusluokkaan asetettuja vähimmäisvaatimuksia

SPSBS KANSAINVÄLINEN VAPAAEHTOINEN ELÄINLÄÄKÄRINTARKASTUS

7/2004 päivitetty 2001

Palkollinen jalostusluokkaan merkittäville oriille

Ponit pitää tunnistaa, mitata, DNA-testata sekä tutkia, jotta varmistutaan, että ne tutkimushetkellä ovat kliinisesti vapaita perinnöllisistä sairauksista.

Tutkimukseen pitää sisältyä seuraavat kohdat:

Luonne            Mikäli ponin luonne ei salli sen täydellistä tutkimista, ponia ei pidä hyväksyä. Mikäli ponia epäillään lääkityn, se tulee testata veri-/virtsanäytteellä.

Hampaat         Keskimmäiset etuhampaat eivät saa olla 25% hampaan syvyyttä enempää ylipurennassa.  Alapurenta ei ole hyväksytty. Kaikkien kuuden ylä- ja alaetuhampaan tulee olla normaaliasennossa. Kaikki epänormaalissa tai kiertyneessä asennossa olevat hampaat aiheuttavat hylkäyksen.  Tutkimushetkellä pään tulee olla normaaliasennossa, ei nostettuna ylöspäin.

Silmät              Kaihi – täydellinen, molemminpuoleinen linssin samentuma ei ole hyväksyttävä.  Silmät pitää tutkia pimennetyssä huoneessa oftalmoskoopia käyttäen. Mikäli eläinlääkäri arvelee ponilla olevan kaihia, voi omistaja omalla kustannuksellaan viedä ponin silmäspesialistin tutkittavaksi.

Kesäihottuma Jos ponissa näkyy merkkejä kesäihottumasta, sitä ei saa hyväksyä. Jouhilisäkkeiden käyttö on kielletty.

Sukuelimet     Molempien kivesten tulee olla yhteneväiset muodoltaan ja konsistenssiltaan sekä kooltaan. Koon ja sijainnin tulee olla ikään nähden normaali. Molempien kivesten pitää olla laskeutuneena kivespusseissa. Kiertynyt kives pitää mainita, mutta se ei aiheuta hylkäämistä.

Raajat              Takapolvi pitää tutkia sekä painon ollessa jalalla, että jalan ollessa ilmassa patellan lateraalisen luksaation ja patellan hakautumisen varalta.  Kaikki luksaatioasteet ovat hylkääviä. Nivelten täyttymiseen tulee suhtautua vakavasti. Vuohisnivelen tai alanivelten subluksaatio tai ylänivelten luksaatio aiheuttaa hylkäämisen.

Kaviot              Kavioiden tulee olla vahvat, oikean muotoiset eikä liiallisesti vuollut. Korjaava kengitys ei ole sallittua. Liikkeiden pitää olla terveet ja suorat.

Erityistä huomiota tulee kiinnittää raajojen nivelten toimintaan ja poikkeavuudet takapolven, kintereen tai vuohisen toiminnassa tulee tuomita vakavasti. Käynti ja raviliikkeet tulee tutkia kovalla, tasaisella pinnalla suoralla linjalla sekä pienillä ympyröillä molempiin suuntiin. Eläinlääkäri voi halutessaan suorittaa taivutuskokeet. Muut asiaan liittyvät seikat on huomioitava.

Mikäli ponilla on tapaturman aiheuttama vamma, tulee ponilla olla siitä hoitaneen eläinlääkärin kirjallinen lausunto.

Tutkimuspäivänä omistajan tulee allekirjoittaa lausunto, jossa hän vakuuttaa, ettei poni ole suorituskykyyn tai käyttäytymiseen vaikuttavien lääkkeiden tai aineiden vaikutuksen alainen, tai ettei sille ole tehty korjaavaa kirurgiaa.

Mikäli tamman tai oriin terveydentilan tarkastuksessa ilmenee jalostusarvosteluun tai jalostuskäyttöön vaikuttava muu vika, päättää arvostelulautakunta jatkotoimenpiteistä. Omistajalla on velvollisuus ilmoittaa tiedossa olevat jalostusarvosteluun tai jalostuskäyttöön vaikuttavat terveysongelmat ja käytöshäiriöt ilmoittautumisen yhteydessä.

Oriin kliinisen tutkimuksen arvosteluasteikko:

e.h = Normaali, 1 = lievä, 2= kohtuullinen, 3 = huomattava muutos

Kohtuullinen tai huomattava muutos edellyttää lisätutkimuksia, tai voi aiheuttaa oriin arvostelun hylkäämisen vakavuusasteen mukaan.

Geenitestit

Shetlanninponien geenitestaaminen sairauksien varalta ei ole pakollista, mutta suositeltavaa. Geenitestitulos voidaan toimittaa Hippokseen, jolloin tulos merkitään tietokantaan ja on julkinen.

Suomen Shetlanninponiyhdistys ja Suomen Hippos suosittelee jalostukseen käytettävien oriiden ja tammojen testaamista Skeletal Atavism- geenivirheen varalta. Skeletal Atavism aiheuttaa lyhytkasvuisuutta, johon liittyy iän mukana pahenevia kasvuhäiriöitä jalkojen luustossa.

Poni voi olla:

 Geenivirheestä vapaa:          Skeletal Atavism: n/n, jolloin se ei itse periytä geenivirhettä

 Geenivirheen terve kantaja: Skeletal Atavism: n/del, jolloin se voi periyttää jälkeläisilleen                                                               geenivirhettä

Geenivirheen sairas kantaja: Skeletal Atavism: del/del, jolloin se kärsii itse geenivirheestä ja                                                                            100% varmuudella periyttää sitä jälkeläisilleen.

Kantajien risteyttämistä suositellaan ainoastaan geenivirheestä vapaiden yksilöiden kanssa, jolloin syntyvät jälkeläiset eivät ilmennä geenivirhettä.