Syksy on varsojen opetuksen aikaa: laitumelta tulleet 1-vuotiaat ovat otollisessa oppimisvaiheessa, ja alkusyksyn hyvillä keleillä varsan kanssa rauhallisesti työskentely on kaikille miellyttävää – kunhan kaikessa muistetaan hevosen lajinmukainen käytös ja hyvinvointi.
Saaliseläimenä hevonen viihtyy, kun se näkee ympärilleen, sillä on mahdollisuus ja tilaa liikkua, ja kun ympäristön ärsykkeet pysyvät maltillisina. Avarassa maisemassa laumassa laiduntaessaan hevonen on tyypillisesti ja silminnähden levollisimmillaan.
Ihmisten kanssa toimiessa tilanne on toinen. Erityisesti koulutusikäisen varsan elämässä moni asia tapahtuu uutena ja ensi kertaa. Rauhallisen ruohonsyöjän hermojärjestelmä on koetteilla, kun monta asiaa tapahtuu yhtä aikaa. Opetustilanteessa ongelmat alkavat kasautua, kun varsa viedään liian nopeasti sille uusiin tilanteisiin. Äärimmäisen epämukavassa tilanteessa saaliseläin turvautuu tyypillisimpään puolustuskeinoonsa – pakenee.
”Hevosen elekielen tunteminen on erittäin tärkeää, ja kun tuntemusta on, voi ennakoida vaaratilanteita. Opetustilannetta voidaan helpottaa, jos varsan elekielestä huomataan pelon tai huolestumisen merkkejä. Näin toimien emme turhaan laita varsaa liian tiukkaan paikkaan, jossa se epämukavassa tilanteessa voi esimerkiksi hyppiä pystyyn, potkia, pukitella tai koettaa paeta tilanteesta. Elekielen ymmärtämisessä ja tulkinnassa voimme tulla aina paremmaksi, oppiminen ei koskaan lopu. Ennakointi on tärkeää myös takaamaan ihmisten ja varsan turvallisuus, kun tapaturmia voidaan välttää”, kertoo eläinlääkäri, eläinten käyttäytymisasiantuntija ja eläinkouluttaja Anna-Mari Olbricht.
"Erilaiset hevosten käyttäytymisen muodot tulee ymmärtää. Jumiminen, paikalle juurtuminen tai jopa kaatuminen eivät ole pelleilyä eivätkä niskurointia vaan tilanteet ovat kouluttajan virheitä." – Anna-Mari Olbricht
Oikeassa mielentilassa hevonen oppii nopeasti
Voimakkaassa pelossa kouluttaminen on paitsi vaarallista ja epätarkoituksenmukaista, myös yksiselitteisesti eläimen hyvinvoinnin ja myös lain vastaista. Pelottoman ilmapiirin ja rauhallisen oppimistilanteen luominen on oikein tehtynä myös joutuisa tapa opettaa.
”Hevonen on erittäin nopea oppimaan. Siten ei kauan mene, vaikka opetettava asia puretaan riittävän pieniin osiin. Lähtökohtana on ottaa yksilö huomioon ja edetä sen mukaan. Varsat ovat omia persooniaan ja kasvaneet erilaisissa olosuhteissa. Tämän huomioiminen ja eteneminen yksilön mukaan ja riittävän rauhallisesti on hyvinvoinnin kannalta tärkeää. Ensimmäinen kerta kaikessa opetuksessa kannattaa suunnitella niin, että varsalle jää hyvä käsitys opetettavasta asiasta ja vältetään mahdollisia pelästymisiä. Kannattaa myös antaa varsalle riittävä aika sopeutua uusiin olosuhteisiin – ja tässäkin edetä yksilön mukaan”, Olbricht muistuttaa.
Ongelmalliseksi opetustilanteen haasteet muuttuvat silloin kun hevosen käyttäytymistä ei ymmärretä. Saaliseläimellä on paon lisäksi hallitsemattoman pelon käsittelyyn myös toinen keino: äärimmäisenä pakokäyttäytymisen muotona hevonen voi kaatua maahan. Ilmiöstä käytetään termejä tooninen immobilisaatiovaste ja kataleptinen jäätymisreaktio.
Kaatumisessa on tosi kyseessä
Ilmiö esiintyy tyypillisesti tilanteissa, jossa varsa kokee olevansa äärimmäisessä vaarassa: ihminen näkee valjaat ja kärryt, mutta pelokkaat ja stressaantuneet varsanaivot aistivat kiinnijäämisen tunteen, samanlaisen kuin saaliseläin pedon käydessä sen kimppuun. Kun pako ei enää tunnu todennäköiseltä pelastautumiskeinolta, vaihtoehtona on vielä jäykkänä maahan kaatuminen ja ns. valekuolema (engl. thanatosis). Tällainen käytös on ollut eduksi evoluution aikana, koska saalistajan ote saattaa hetkeksi herpaantua sen olettaessa saalin kuolleen.
”Erilaiset hevosten käyttäytymisen muodot tulee ymmärtää. Jumiminen, paikalle juurtuminen tai jopa kaatuminen eivät ole pelleilyä eivätkä niskurointia vaan tilanteet ovat kouluttajan virheitä. Näissä tilanteissa täytyy ymmärtää, että varsan pelko on kasvanut liian isoksi, ja siten ihmisen toimintaa täytyy muuttaa ja helpottaa koulutustilannetta varsalle vähemmän pelottavaksi. Kaikessa opettamisessa tavoitteena on, että varsalla on mukavaa ja se lähtee mielellään uudelleenkin opetustilanteeseen.”
Anna-Mari Olbricht toimii Hevostietokeskuksen toiminnanjohtajana. Lisää Olbrichtin ajatuksia sekä muuta ajantasaista eläinten hyvinvoinnista kuulet perjantaina 16.9. Katse hevosen hyvinvointiin -seminaarissa Vermo Areenalla sekä verkossa klo 9.15-16. Tervetuloa!
Valitse somepostauksiin myös koulutustilanteista kuvia, joissa hevonen on rauhallinen, luottavainen ja se voi hyvin. Kertomalla hevosalasta oikeita ja rakentavia asioita, luomme myönteistä mielikuvaa ja lisäämme alan yleistä hyväksyttävyyttä. #vastuullinenhevosala