Viime päivinä on käyty hetkittäin kiivastakin keskustelua kilpailueläinlääkäreiden toimintaan ja hevosten kilpailukuntoisuuteen liittyen. Keskustelussa tulisi ottaa aina huomioon, että eläinlääkäri ei voi vaitiolovelvollisuuden vuoksi koskaan päätöksiään julkisesti kertoa eikä perustella. Kuitenkin päätöksille on aina vahvat perusteet, sillä eläinlääkäri ei halua tahallaan hankaloittaa kenenkään kilpailemista.
Eläinlääkäri on tietyissä eläinkilpailuissa, kuten raveissa, aina paikalla valvomassa eläinten hyvinvointia. Hänen tehtäviinsä kuuluu myös hevosten kilpailukunnon arvioiminen. Kilpailukunnolla ei tässä yhteydessä tarkoiteta ainoastaan juoksukuntoa, vaan muitakin hevosen hyvinvointiin ja terveyteen vaikuttavia tekijöitä. Joissakin tapauksissa hevonen voidaan poistaa kilpailuista ennen lähtöä. Usein myös valmentaja itse tekee tämän päätöksen, jos katsoo, että hevonen ei suorita kuten sen pitäisi. Joissakin tapauksissa taas voidaan lähdön jälkeen todeta, että hevosella on jokin sellainen vaiva, joka vaatii ennen seuraavaa kilpailua joko tarkempia eläinlääkärin tutkimuksia, aikaa parantuakseen, tai molempia.
Tähän jälkimmäiseen ryhmään kuuluvat esimerkiksi suun vauriot. Nämä ovat sellaisia, jotka eivät välttämättä näy lainkaan ulospäin, eivätkä edes pintapuolisella vilkaisulla suun sisäpuolellekaan. Limakalvovauriot voivat kuitenkin olla hyvin kipeitä ja vaikuttaa voimakkaasti hevosen käyttäytymiseen. Ne paranevat onneksi hyvin, kunhan saavat aikaa. Hevosen määrääminen pakolliselle tauolle ei koskaan ole hätiköity päätös, vaan sille on aina olemassa vahvat perusteet. Usein asiasta neuvotellaan yhdessä tuomariston ja Hippoksen eläinlääkärin kanssa. Määräaikaiseen kieltoon hevonen voidaan asettaa esimerkiksi silloin, kun katsotaan, että jokin vaiva vaatii tietyn minimiajan parantuakseen.
Ravihevosten suuterveyttä on tarkkailtu intensiivisemmin vasta reilun vuoden ajan. Seurannan tuloksena on käynyt ilmi, että raviurheilussa on mahdollisuus tehdä asiat nykyistä paremmin. Kannustan kaikkia ottamaan suun tutkimisen osaksi omia hevosen hoitoon liittyviä rutiinejaan. Mikäli limakalvoilla havaitaan vaurioita, on syytä miettiä, onko hammashoito tehty ajallaan ja hyvin, voisiko eri kuolain olla parempi ja olisiko mahdollista käyttää välillä erilaisia kuolaimia.
Kaikkien lajin parissa toimivien tavoitteena on, että raveissa kilpailee hyväkuntoisia, hyvinvoivia hevosia. Koska meillä on yhteinen päämäärä, toivoisin, että siihen pyrittäisiin yhteistyössä. On aina oikein kysellä, kyseenalaistaa ja epäillä, mitään ei pidä uskoa sokeasti. Riitelyyn ja syyttelyyn eri näkemykset eivät kuitenkaan saisi johtaa, sillä raviurheilu tarvitsee kaikkia tekijöitään.
Reija Junkkari
asiantuntijaeläinlääkäri, Suomen Hippos
reija.junkkari@hippos.fi
puh. 020 760 5244
matkapuh. 040 3540338