Laatuarvostelutuomari Maria Colliander ei moiti suomalaisen kasvatustyön tuloksia piirun vertaa, päinvastoin: ”Meillä on kansainvälisen tason hevosia, materiaalissa ei ole moittimista.” Työtä on kuitenkin tehtävänä, eikä hyvähenkisestä yhteistyöstäkään alalla haittaa olisi.
.png)
Tänään Maria Colliander on iloinen. Edellisestä Suomessa tehdystä tuomarointireissusta on aikaa, mutta kävi ilmi, että kannatti tulla. Laatuarvostelemaan, nimittäin.
”Tänä vuonna nähtiin esimerkiksi kenttähevoset nyt toista kertaa esittämässä askellajeja. Ja täytyy sanoa, että jo se eteenpäinmeno, mitä vuodessa on tapahtunut, on todella positiivista!”
Edistys ja kehitys ilahduttavat pitkän linjan asiantuntijaa. Yleissilmäys tämän vuoden Laatuarvosteltaviin 4-vuotiaisiin kirvoittaa spontaaneja kehuja.
”Yleisesti positiivinen vaikutelma kautta linjan. Hevoset oli valmisteltu hyvin, niiden laatu alkaa olla jo sellaisella tasolla, mitä haluan nähdä. Erityisesti kärkihevosten kohdalla kokonaisvaikutelma ilahdutti. Tämä lupaa hyvää jatkoa ja tulevaisuutta ajatellen!”
Erityisesti askellajihevosten voittaja FWB-tamma Sophia SCF kirvoittaa Collianderilta spontaanit kehut:
”Kyllä tässä kohtaa voittaja oli ihan omalla tasollaan. Hevonen oli todella tehtäviensä tasalla, suoritti hienosti. Lotta (Lotta-Katariina Lehtonen) on taitava ratsastaja, jolla on rohkeutta pyytää ja malttia antaa nuoren hevosen myös liikkua.”
Latuarvostelussakin tuomari katsoo hevosta sellaisena kuin se on, ja tämän hetken tilannetta – mutta toki kokeneen tekijän silmä poimii hevosesta tuttuja piirteitä:
”Sophia SCF:ssa on paljon isäänsä Fidertanzia. Molemmista löytyy samaa terävyyttä ja aktiivisuutta, paljon joustoa, ja takaosan aktiivisuutta. Ei kuvankaunis hevonen, mutta tehokas.”
Nöyryyttä, systemaattista työtä ja yksi veikkausvoitto, kiitos
Laatuarvostelun tyyppinen tilaisuus on nuorelle hevoselle ja sen taustajoukoille näytön paikka. Ja tuomarinpöydän takana tilanteen poikkeuksellisuus myös ymmärretään.
”Hevonen kertoo laadustaan myös sillä, miten se ympäristöön ja vaihtuviin tilanteisiin suhtautuu. Korvien välissä tapahtuvilla asioilla voi paikata jopa joitain fyysisiä tai liikkumiseen liittyviä puutteita”, Maria Colliander painottaa.
Jos hevosten laatu ilahduttikin, entistä enemmän esille nousi ihmisten osuus hevosten eteenpäinvienneissä.
”Meillä on aivan liian vähän ammattimaisesti työskenteleviä ja osaavia ratsuttajia. Ja niistä harvoista ei kaikille riitä”, pamauttaa Colliander. ”Inhorealismia ehkä, mutta meiltä puuttuu tiettyä systemaattisuutta ja sellaista oikeaa tekemisen meininkiä. Niin kauan kuin nuoren hevosen laittaminen on vielä leikkiä ja laulua, niin pärjäillään, mutta siten kun pitäisi ryhtyä tosissaan tekemään, niin taidot ja tinkimättömyys eivät riitäkään.”
Pitkään maailmalla kilpailuissa kiertäneenä kansainvälinen 5*-koulutuomari Maria Colliander tietää realiteetit suomalaisen kasvatuksen ja ratsastusurheilun taustalla.
”Raha ratkaisee. Euroopassa homma on bisnestä ja sillä elää. Silloin se voi myös olla ammattimaista. Meillä on ja on ollut Suomessa hyviä ratsastajia ja lahjakkaita ihmisiä, jotka ovat lähteneet ja pärjänneet muuallakin. Mutta harva sieltä Suomeen sen osaamisensa kanssa takaisin tulee.”
Maria Colliander peräänkuuluttaa hevosten kanssa tehtävässä työssä paitsi systemaattisuutta ja itsekuria ja tinkimätöntä työn tekemistä, myös tietotaitoa.
”Saksan kaltaisissa pitkän historian hevoskulttuurin maissa asiat tehdään oikein, koska tiedetään että tämä toimii. Hevoset ratsastetaan alusta asti oikein ja niiltä vaaditaan asiat loppuun asti, siten, että se on hevosellekin ymmärrettävää ja reilua.”
Tietoa ja osaamista Colliander kaipailee erityisesti hevosen hyvinvointiin liittyen. Kun keskustelua hevosen urheilukäytön eettisyydestä ja oikeutuksesta käydään, täytyy hevosihmisillä itsellään olla ymmärrystä siihen, mitä hevosen hyvinvointi on.
”Urheiluhevonen, joka on jalostettu reagoimaan ja liikkumaan ei ole onnellinen hevonen, jos se ei saa toimia sille luontaisella tavalla. Ja jotta tämä onnistuu, pitää satulan yläpuolellakin olla osaamista. Pelkääminen ja nysvääminen, se, ettei tohdi pyytää loppuun asti, on nuorelle hevoselle hyvin epäreilua, eikä varmasti edistä sen hyvinvointia ja oppimista.”
Rehti kysymys: mihin olen valmis sitoutumaan?
Työtä, suunnitelmallisuutta ja rohkeutta – siinä resepti, jolla Maria Colliander veisi suomalaista ratsukasvatusta ja ratsastusurheilua eteenpäin. Ja sellaisella kohtuullisen kokoisella Eurojackpotvoitolla.
”Perustaisin ympäri Suomea valmennuskeskuksia, joissa työskentelisi ammattiratsuttajia ja valmentajia niin, jotta oikea osaaminen olisi ihan kaikkien ulottuvilla. Uskon, että muutaman vuoden projekti, jossa eri puolille maata sijoitetut ammattilaiset tarjoavat apua kaikille sitä pyytäville, voisi lisätä tietotaitoa paljon. Pysyvämpi projekti vaatii sitten jo seuraavan jättisuuren veikkauspelivoiton.”
Sen perusteella, mitä vaikkapa Laatuarvostelussa nähtiin, Maria Colliander ei näe suomalaiselle kasvattajalle mitään syytä olla kallella kypärin. Suomessa on hyviä, kansainvälisen vertailun kestäviä hevosia, ja kasvattajilla paljon tietoa, intohimoa ja sitoutumista aiheeseen.
”Työntekoa ei vain saisi jättää siihen, että varsa saadaan maailmaan. Pitää kysyä itseltään tiukkoja kysymyksiä: mitä haluan – ja ennen kaikkea mihin pystyn? Paljonko pystyn tähän hevoseen panostamaan? Näihin kun ääneen vastaa, niin ollaan jo pitkällä.”
Kun hevosen kasvattaminen aletaan nähdä kokonaisuutena ja jatkumona kasvattajalta kilpakentille, kaikki voittavat, Colliander tietää.
”Meillä on niin hyviä hevosia Suomessa, että ostoaikeissa olevan ei tarvitse haikailla ulkomaille, kotimaasta saa aivan varmasti kansainvälisen tason hevosia. Mutta kouluttamiseen ja valmentamiseen täytyy panostaa – niissä on joka euro kotiinpäin. Kaikista ei tule huippuja, mutta ne vähemmän huiputkin löytävät oman paikkansa helpommin, kun ovat asiallisesti koulutettuja!”
Lajissa jossa kilpaurheiluun panostaminen edellyttää myös taloudellista panostusta – ja Eurojackpotvoittoa odotellessa – Colliander palaa lempiteemaansa: hihojen kääriminen ja työhön tarttuminen ei ole koskaan pahitteeksi.
”Jos ei ole rahaa, tee diili. Etsi ratsuttaja, joka tekee työnsä osuudella hevosen myyntihinnasta. Etsi yhteistyökumppaneita, samanhenkisiä ihmisiä. Myös hevosen omistamisen voi ajatella uudella tavalla! Tiedon hankkiminen maksaa vain vaivan, ja jos omat taidot eivät riitä, apua löytyy varmasti, jos on halua ja paloa etsiä sitä oikeista lähteistä. Käänny rotujärjestön puoleen, ammenna osaamista sieltä missä sitä on. Ja tee aina hyvin ja loppuun asti se, mitä olet tekemässä.”
Laatuarvostelu on FWB-yhdistyksen ja Suomen Hippoksen järjestämä vuosittainen laatukilpailu 4-vuotiaille lämminverisille ratsuhevosille, sekä varsoneille 5-vuotiaille lämminverisille ratsutammoille. Vuoden 2020 Laatuarvostelun tulokset Suomen FWB-yhdistyksen sivuilta.