Suomessa kannattaa kasvattaa juoksijahevosia – tulokset näkyvät tämän päivän ja tulevaisuuden radoilla. Hyvänä esimerkkinä SE-odotukset St Michelissä lunastanut Next Direction. Ruunan sukua kannattaa vilkaista tarkemminkin.
Kuva: Ida Laine
”No tässä on kyllä kotimaista ravihevosjalostusta parhaimmillaan – osoitus siitä, että Suomessa voidaan kasvattaa maailmanluokan yksilö!” niputtaa ihmeruunan taustoja Hippoksen jalostusinformaatikko Susanna Back.
Next Directionin sukua kannattaa todella katsoa tarkkaan. Yhdistelmässä konkretisoituu huippusuorituksiksi se, minkä jalostuksen tutkijat ovat teoriassa laskeneet:
”Next Directionin suku on osoitus erityisesti Pohjoismaissa hyvin toimineesta hybridijalostuksesta, jossa amerikkalaista ja ranskalaista verta risteytetään. Tällä tavoin maksimoidaan sukusiitoksen vastakohta eli heteroosi, jonka suurimmat hyödyt näkyvät erityisesti yksilön elinvoimaominaisuuksissa. Tällä tavoin on mahdollista saavuttaa poikkeuksellisen hyviä suoritusyksilöitä”, summaa Back.
Saanko kurkistaa geeneihinne, mösjöö?
Next Directionin ripaus ranskalaisverta osoitus siitä, että parhaista parhaat seuloutuvat myös geenien kilpailussa.
”Next Directionin isä Orlando Vici on toiminut erityisen hyvin erityisesti pohjoismaisessa jalostuksessa. Orlando Vicin suvussa näkyy yksi ranskalaisen jalostuksen merkkitapahtuma, eli amerikkalaisen veren lisääminen suljettuun ranskalaiseen kantakirjaan Workaholic-oriin muodossa.”
Ranskalaisen ravurin suljettu kantakirja pohjaa periranskalaiseen ajatteluun siitä, että oma rotu on muita parempi ja sitä sekoittamaan ei vierasta verta huolita. Tokikaan rotu ei olisi nykyisellä tasollaan urheiluhevosena, jos siihen ei kantakirjan olemassaolon aikana olisi lisätty amerikkalaista verta. Mutta mitä ranskalainen ravuri sitten tänä päivänä on – muutakin kuin erikoisia sukuja ja pitkiä sukkia?
”Mielestäni ranskalaisen ja amerikkalaisen ero ei nykyään ole niin merkittävä. Aiemmin ero oli isompi, ja ero esimerkiksi liikkeissä silminnähtävä. Toki vielä nykypäivänäkin ranskalaisissa juoksijoissa on enemmän vaihtelua, eli hyvät ovat tosi hyviä, mutta iso osa varsoista ei tule edes radoille”, Susanna Back lataa.
Jos ero amerikkalaisen ja ranskalaisen välillä on silminkin nähtävissä, lisää selittäviä eroja löytyy pintaa syvemmältä: esimerkiksi ravigeeni DMRT3:n suhteen ranskalaisissa ravurissa löytyy kaikkia alleeliversioita (AA, CA, CC), kun taas amerikkalaisella ravurilla löytyy pääosin puhtaimman ja varmimman raviliikkeen tuottavaa AA-alleelia – kiitos geenien tutkimisen ja AA-hevosten suosimisen jalostusvalinoissa.
”Toisaalta tiedetään myös, että ranskalainen ravuri on tosipaikan tullen vielä vahvempi menijä – ja kuten ollaan nähty, vauhtia löytyy myös.”
Monipuolisuus on suorituskyvyn edellytys
Emänsä puolelta Next Direction edustaa perinteisempää, vahvaa amerikkalaista jalostusta. Emä Be My Luxx’in taustalta löytyy tuttuja huippunimiä: S.J.’s Photo – American Winner – Speedy Crown -yhdistelmänä. Emälinjalla on nuoria jälkeläisiä, mutta kauemmaksi mennessä vastaan tulevat mm. siitosoriit Crown Bones ja Joie De Vie.
”Jalostus on aina vahvan tietotaidon ja sattuman yhdistelmä – ja Next Directionin kohdalla molemmat ovat sattuneet kohdalleen. Pääpiirteissään pitäisin Next Directionia hyvänä esimerkkinä siitä, miten kannattaa rohkeasti tehdä risteytyksiä. Vahvuus syntyy monipuolisuudesta: amerikkalaisen ja ranskalaisen yhdistämisestä johtuen Next Directionin sukusiitosprosentti on lämminveriseksi ravihevoseksi matala (3.84 % / 0.78) ja sukukatokerroin puolestaan korkea 93.5. Luvut kertovat siitä, että jalostusvalinnoissa ei ole tehty merkittäviä kertauksia ja suvun perinnöllinen vaihtelu eli geenien monipuolisuus on säilynyt hyvin. Merkittävin kertaus ruunan suvussa on Speedy Crown (4)+(4 + 6)”, Susanna Back kertoo.
Jalostuksen perusidea on yhdistää toisiinsa vanhempia, jotka täydentävät toisiaan ja joilla on jälkeläiselle toivottuja ominaisuuksia. Sukusiitosta hyödyntämällä vahvistuvat tiettyjen geenien osuus ja vaikutukset, mutta jatkuvasti käytettynä menetelmänä sukusiitos vähentää rodun geneettistä vaihtelua – ja tällä taas on vaikutuksensa aluksi elinvoimaominaisuuksiin ja jatkossa myös suorituskykyominaisuuksiin. Mutta kuinka pitkälle suorituskykyä sitten voidaan kehittää?
”Niin kauan, kun meillä on geneettisesti monipuolinen rotu, jossa voidaan tehdä jalostusvalintaa, tavoittelemamme ominaisuudet kehittyvät. Kun huolehdimme, että juoksijahevosemme eivät ole liian sukua keskenään, valitsemme rodun parhaimmiston jatkamaan sukua ja pidämme sukupolvien välisen ajan maltillisena, nopeuden kehittymiselle ei ole rajoja”, Back vakuuttaa. ”Luonnollisesti tällaisissa asioissa kaikki vaikuttaa kaikkeen – ympäristön vaikutusta ei saa vähätellä. Geneettinen potentiaali ei pääse esille, jos ympäristö ei ole suotuisa ja kehity mukana.”