Orimattilalainen Tapio Perttunen liittyi 27.4.2023 kovaan seuraan saavuttaessaan Suomen raviurheiluhistorian neljäntenä ohjastajana 6000. voiton rajapyykin. Voitto tuli miehen kotiradalla Jokimaalla tyttärensä Suvi Perttusen omistamalla Zelos nimisellä suomenhevosella.
Tuhannen voiton saavuttaminen on raviohjastajille kova saavutus. Seuraavien tuhansien saavuttaminen siitä eteenpäin on aina vain harvinaisempaan seuraan liittymistä. Tuhansia voittoja Perttusen edeltä löytyy vain Ari Moilaselta (7626), Antti Teivaiselta (8381) ja Jorma Kontiolta (yli 11 tuhatta).
”Kyllähän se seuraavan tuhannen voiton ajaminen hienolta tuntuu näin lappilaisena poikana. Toisella kymmenellä oli hirmu kiinnostus hevosiin, oli poroihinkin, mutta nuorena poikana hevoset voitti. Etelään piti lähteä vain käymään ja tulla töihin, mutta sille tielle jäi, kun sai paljon hyviä hevosia valmennukseen ja pääsi ajamaan paljon kilpaa”, summaa Perttunen.
Alunperin Lapin Pelkosenniemltä kotoisin oleva Perttunen oli jo lapsena kova urheilemaan. Raviurheilu ja hevoset myös kiinnostivat pienestä pitäen ja ravikortin Perttunen ajoi heti 16-vuotiaana.
Tallipojan kautta oman tallin Perttunen perusti 25-vuotiaana. Talleja on uran aikana ollut niin Laukaassa, Jyväskylässä, kuin Lahdessa. Nykyään suuri valmennustalli löytyy Orimattilasta ja valmennuslistalta löytyy yli 60 hevosta.
”Kyllä se on kutsumusammatti. Harrastus ja työ samassa. Intohimo pitää olla, että jaksaa”
Omien valmennettavien lisäksi Perttunen on ajanut ja ajaa yhä lainaohjastajana.
”Paljon on uralla ollut hyviä lainahevosia. Yksittäisistä tapauksia, kuten 1989 Kultakengän voitto Lizzie Lee Brook:illa Finlandia viikonloppuna Vermossa tai Lynden Boy:n Kultaloimi vuonna 1992″
Hevosen arvostus ja hevosten kanssa päivittäinen tekeminen kuultavat Perttusen äänestä haastattelua tehdessä. Kyse ei ole todellakaan vain voittamisesta, vaan hienoista hetkistä ja intohimosta tekemiseen.
”Tosi hienoa on treenata hevosia ja pisteenä i:n päälle ajaa niillä kilpaa. Hevonen on hieno eläin ja niiden kanssa on mukava tehdä töitä. Ne on iloisia, korvat pystyssä ja antavat pitkin päivää ajatuksia sekä hyvää mieltä. Mukavahan niille on antaa porkkanaa ja leipää, kun on ajanut treenin”, naurahtaa Perttunen.
6000 voittoa ei Perttusen voitontahtoa hillitse ja tavoitteita tulevaisuuteen kyllä riittää.
”Kaikkea ei ole missään nimessä saavutettu. Voitto tuntuu aina hyvältä, mutta kun yhden lähdön voittaa, haluaa voittaa sen seuraavankin. Olen kilpailuhenkinen joka paikassa niin radalla kuin sulkapalloa pelatessa”
