Raviohjastaja Henri Bollström, 36, osallistui ohjastajana Kuninkuusraveihin viime vuonna ensimmäistä kertaa, ja heti voitokkaasti. Tähen Toivomuksen ohjaksiin tarttuu tänäkin vuonna lunki kuski. Seinäjoen Kuninkuusravit tavoitti Bollströmin puhelimeen tien päältä.
Henri Bollströmillä on jälleen syytä hymyyn Kuninkuusravien ollessa aivan oven takana. Kuva: Hippos/Ville Vuorinen
Minne olet menossa?
Ajelen Paulille (Raivio) kengittämään. Ajomatkaa on sellaiset alle 80 kilometriä, joten ehdin hyvin jutella. Paulilla odottaa siellä vissiin ainakin viisi hevosta kengitystä. Ne hoidetaan, ja illalla sitten Vieremälle raveihin.
Millä mielellä lähdet Kuninkuusraveihin tänä vuonna, puolustamaan viime vuonna ansaittua Tähen Toivomuksen ravikuninkuutta?
Hyvillä fiiliksillä. Tähen Toivomus oli Mikkelissä tosi hyvän tuntuinen, vaikka alun kompurointi verottikin sijoitusta. Kolmanneksi tultiin maaliin korvat kiinni. Hevonen on iskussa ja on sellainen tuntu, että huippukunto osuu oikeaan saumaan Seinäjoella.
Viime vuonna valtakunnanmedia nosti otsikoihin sen, että olit ensimmäinen romaniohjastaja, joka voitti Kuninkuusravit. Sanoit tuolloin, että tällä on iso merkitys romaniyhteisölle. Mitä ajattelet tästä nyt, kun vuosi on kulunut?
Hevonen on aina ollut romaneille tärkeä, hevoset ovat vahvasti mukana kulttuurissa. Hevosten kanssa tekemisissä olevat romanit ymmärtävät, miten pyhä kilpailu Kuninkuusravit on. Kuninkuusravien voitto on arvokkainta, mitä kylmäverisellä voi Suomessa saavuttaa. Onnitteluita on tullut romaneilta tosi paljon, ja niitä tulee yhä, vaikka vuosi on vierähtänyt. Seppelettä arvostetaan, totta kai. Hengessä eläjiä on ympäri Suomen.
Olet ohjastaja, mutta et valmentaja. Millaista on vuoropuhelu Tähen Toivomuksen valmentajan sinun kesken?
Olemme tunteneet Paulin kanssa yli kymmenen vuotta. Olemme kavereita muutenkin, tunnemme toisemme ja meidän on helppo keskustella ihan kaikesta. Yhteishenki on hyvä. Hevosen valmennuksen Pauli on hoitanut aina loistavasti, hevonen tulee radalle parhaassa kunnossa. Ajamiseen olen saanut vapaat kädet, mutta toki aina välillä on aika keskustella rakentavasti.
Kerro ohjastajien yhteisöstä. Millaiset jutut teillä on taukotilassa ennen ja jälkeen kisan?
Tämä ammatti on siitä erikoinen, että me paljon ajavat näemme toisiamme melkein joka päivä. Suurimmasta osasta kuskeja tulee kavereita, joiden kanssa jutellaan kaikesta mahdollisesta, ei vain raveista. Tosin ravipäivän aikana taukotilassa ei ehdi juurikaan jutella, silloin kaikki ovat kiinni omassa tekemisessään ja keskittyvät hevosiin. Mutta jos startissa tapahtuu jotain erikoista, tiukkoja tilanteita tai vaikka joku virhe, että on häirinnyt toisen ajoa, niistä puhutaan keskenämme. Mikään tällainen ei saa jäädä vaivaamaan mieltä jälkikäteen, koska kuitenkin on kyettävä kohtaamaan toisemme taas seuraavana iltana.
Miten hoidat kuntoasi?
Ajaminen on kovaa hommaa selälle ja koko kropalle, joten pidän huolen siitä, ettei ylipainoa pääse kertymään. Myös lihaskunnon on oltava hyvä. Muutoin voi selkä kipeytyä ja tulla muita vaivoa. Niistä en ole koskaan kärsinyt, enkä haluakaan. Siksi hoidan kuntoani kuntosalilla ja pidän lihakset vahvoina. Talvisin myös laskettelen, mutta se on kunnonkohotuksen sijaan enemmänkin mielenterveyden hoitoa, kun saa ajatukset ihan muuhun kuin hevosiin.
Miten jatkuu arkesi nyt tästä päivästä Kunkkareihin asti?
Kun lähtöpaikat on arvottu, alan miettiä päässäni juoksunkulkuja. Lähtöpaikalla on iso merkitys sille, miten kannattaa ajaa. Liikaa ei kuitenkaan voi etukäteen suunnitella, kun yllätyksiä sattuu aina. Juoksun suunnittelulla on silti merkitystä. Tällaisessa kilpailussa on hevosia, jotka ovat olleet vastakkain monta kertaa ja joiden vahvuudet tuntee. Tiedän ennalta, pääseekö jonkun hevosen ohi lähtökiihdytyksessä vai eikö pääse.
Tavoitteena on saada hevoselle hyvät juoksut kahteen ensimmäiseen matkaan, mutta viimeiseen 3100 metrin matkaan on jätettävä niin paljon paukkuja kuin suinkin. Pitkä matka on raastava ja ylivoimaisesti ratkaisevin tässä kilpailussa. Se ratkaisee seppeleen.
Ennen Seinäjokea on kuitenkin monet ravit, joissa ajan. Ja kengitettäviäkin riittää. Etkö stressaa jännittävän koitoksen alla?
En juuri, on ihan lunki olo. En stressannut viime vuonnakaan. Hevonen on niin hyvässä kunnossa ja osoittanut, että kaikki kisamatkat sopivat sille. Viimeisin startti Mikkelissä valoi lisää uskoa sille, että kaikki on oikein hyvin. En minä nyt henkseleitä paukutellen kisaan lähde, mutta positiiviselta tuntuu. Erilaiset yllätykset kuuluvat myös lajiin, enkä niistä etukäteen murehdi.
Lue lisää Kuninkuusraveista:
23.7.2020 Kuninkuusravien perjantain ja lauantain lähtölistat on julkaistu