Suomessa raviurheilun kehityskaari on samankaltainen kuin muissakin pohjoismaissa. Hevosten raviominaisuuksia arvostettiin yhteiskunnan kehityksen tultua siihen vaiheeseen, että liikkuminen kylien ja kaupunkien välillä arkipäiväistyi, syntyi kievari- ja postilaitos. Varsinainen kilvanajo kehittyi erilaisista haastetilanteista, jolloin saatettiin esimerkiksi ajaa leikkimielisesti kilpaa kirkkomatkoilla.
Ensimmäinen kirjattu tieto ravikilpailun järjestämisestä on vuodelta 1817, jolloin Åbo Almänna Tidning- nimisessä lehdessä oli artikkeli ravikilpailuista Aurajoen jäällä. Muutoinkin juuri 1800-luvulla edellä mainituista yhteiskunnallisista syistä hevosten raviominaisuuksia pyrittiin edistämään myös silloisen valtiovallan toimesta. Vuosisadan puolivälin jälkeen järjestettiin n.s. valtionajoja, joissa valtion varoista maksettiin rahapalkintoja parhaille hevosille.
Ensimmäinen varsinainen ravirata oli Helsingissä Oulunkylään 1884 rakennettu kavioura. Suomenhevosen kantakirjan perustaminen vuonna 1907 vaikutti myös raviurheilun kehitykseen. Maan talouselämän kehittyessä hevosten ominaisuuksille asetettiin uudenlaisia vaatimuksia. Valtakunnalliseksi tavoitteeksi tuli kehittää rotua maa- ja metsätalouden tarpeisiin ja juoksijahevosen jalostus jäi pitkäksi aikaa yksittäisten asianharrastajien vastuulle. Vuonna 1909 perustettu Suomen Hevosjalostusliittojen Keskusliitto oli vahva organisaatio, joka toteutti valtion määrittelemää hevostalouspolitiikkaa.
Raviurheilijat saivat oman keskusjärjestönsä kymmenen vuotta myöhemmin, kun Suomen Ravirengas aloitti toimintansa. Seuraava vuosikymmen olikin raviurheilun kasvun aikaa. Vuonna 1924 perustettiin uusi valtakunnallinen kilpailu, Kuninkuusravit, jotka ensimmäisenä vuotena järjestettiin Lahdessa ja joka sittemmin on säilyttänyt asemansa merkittävimpänä ravitapahtumana Suomessa.
Seuraava tärkeä kehitysaskel saavutettiin vuonna 1928, jolloin totalisaattoripelin järjestäminen tuli mahdolliseksi.
Totalisaattori ei kuitenkaan aluksi ollut avain menestykseen, vaan 1930-luvun taantuma merkitsi myös raviurheilun laskukautta. Sodan jälkeinen jälleenrakennuskausi toi mukanaan maa- ja metsätalouden koneellistumisen ja hevosten lukumäärän rajun pudotuksen. Parissa vuosikymmenessä hevosten määrä aleni alle kymmenesosaan sodanjälkeisistä vuosista. Raviurheilu oli edelleen leimallisesti maaseudun ihmisten ajanvietettä ja vuosittain järjestettävien kilpailujen lukumäärä oli nykyiseen verrattuna vähäinen.
Kiinnostus lämminverisiin kasvoi 1950-luvulla, kun sekä Ruotsin että Neuvostoliiton kanssa syntyi enenevästi kilpailukontakteja. Neuvostoliiton johdon v. 1958 presidentti Kekkoselle lahjoittamat kaksi kantavaa Orlov-tammaa vaikuttivat ratkaisevasti päätökseen sallia lämminveristen ravihevosten tulo suomenhevosen rinnalle raviurheiluumme. Ensimmäiset kotimaiset lämminverilähdöt järjestettiin vuonna 1960.
Sodan jälkeisen ajan ensimmäinen suuri muuttoliike maalta kaupunkeihin loi pohjan raviurheilun uudelle tulemiselle. 1970 –luku on Suomen raviurheilun modernisoinnin keskeinen vuosikymmen. Ravikilpailujen lukumäärä, katsojamäärät ja pelivaihdot kehittyivät kaksinumeroisin prosentein melkein koko vuosikymmenen ajan. Hevosalan järjestöt yhdistettiin Suomen Hippokseksi v. 1973. Totalisaattoripelin valtionosuudesta alettiin maksaa varsarahoja ja kasvattajapalkkioita, jotka johtivat kotimaisen hevoskasvatuksen merkittävään kasvuun. Lämminverijalostuksessa katseet käännettiin Tanskaan, Ruotsiin ja Yhdysvaltoihin. Suurimpiin kaupunkeihin rakennettiin uudenaikaiset raviradat palveluineen. Ensimmäiset suomalaishevosen saavuttamat kansainväliset menestykset lisäsivät raviurheilun suosiota entisestään. Vuonna 1974 Suomen Hippoksesta tuli Euroopan Raviliiton jäsen.
Seuraavan vuosikymmenen alkupuolelle ajoittuu ensimmäinen n.s. ravikriisi, kun valtakunnallisen ravipelin siirtyminen Veikkauksen hoidettavaksi ja lähes samanaikainen arpajaisverolain uudistus aiheuttivat voimakasta tyytymättömyyttä ravipiireissä. Ravitalouden myönteinen kehitys häiriytyi useaksi vuodeksi ja vasta vuosikymmenen lopun talousboomi nosti palkintokehityksen uuteen nousuun ja innoitti harrastajia panostamaan laadukkaaseen hevoskasvatukseen. Myönteinen kehitys taittui kuitenkin heti 1990-luvun alun laman seurauksena ja muutaman raskaan vuoden jälkeen etäpeliverkon ja uuden taloudellisen nousukauden myötä tilanne kuitenkin koheni vuosikymmenen jälkipuoliskolla. Myös EU:n liittymissopimus toi siirtymäkauden tukien muodossa lisätuloja hevoskasvattajille. Muiden kehittyneiden ravimaiden tavoin Suomenkin ravitalous lepää entistä vankemmin ravipelien kilpailukyvyn ja suosion varassa. Vuoden 2001 alussa pelien järjestäminen siirtyi Hippokselta Fintoto Oy:lle. Arpajaislain muutoksen myötä V5 ja V75 -pelit siirtyivät Veikkaukselta Fintoton järjestettäviksi. Fintoto vastasi kaikkien hevoskohteisten pelien järjestämisestä vuodesta 2012 alkaen. Viikon pääpeleiksi nousivat Toto75 ja Toto65. Pelipisteverkostoa laajennettiin voimakkaasti ja niihin asennettiin uudet kosketusnäytölliset myyntipäätteet. Raviurheilun rinnalle pelikohteiksi nousivat laukka- ja esteratsastuskilpailut. Nettipelaamisen suosio jatkoi kasvuaan.
Talouspoliittinen ministerivaliokunta käsitteli suomalaista rahapelijärjestelmää joulukuussa 2014. Ministerivaliokunta linjasi, että tavoitteena on yksinoikeusjärjestelmään perustuvan rahapelijärjestelmän säilyttäminen ja vahvistaminen noudattaen Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä. Laadittiin yhteisymmärryspöytäkirja rahapeliyhteisöjen (Veikkauksen, Raha-automaattiyhdistyksen ja Fintoton) rahapelitoimintojen yhdistämisestä. Suomen Hippoksen valtuuskunta hyväksyi yhteisymmärryspöytäkirjan yksimielisesti kokouksessaan elokuussa 2015. Sisäministeriö käynnisti 14.10.2015 hankkeen, jossa valmisteltiin lainsäädäntöä kolmen rahapeliyhteisön rahapelitoimintojen yhdistämiseksi yhteen uuteen rahapeliyhtiöön. Valtioneuvosto päätti perustaa väliaikaisen integrointiyhtiön. Yhtiön hallituksen puheenjohtajana toimi Olli-Pekka Kallasvuo.
Uusi valtion kokonaan omistama rahapeliyhtiö Veikkaus aloitti toimintansa 1.1.2017. Veikkauksen tuotoista 4 % ohjataan hevosurheilun ja hevoskasvatuksen edistämiseen, ravikilpailuissa jaettaviin palkintoihin, ravikilpailujen järjestämiseen, hevosen hyvinvointiin ja poniravitoiminnassa nuorisotyöhön. Avustukset myöntää Maa- ja metsätalousministeriö (95 %) Suomen Hippoksen esityksestä. Maa- ja metsätalousministeriön tuet (5 %).