Kriterium-finaaliin pääsy on nuorelle hevoselle suuri saavutus; karsinnoissa on testattu päivän kuntoa ja tämän hetken suorituskykyä. Mutta entäs ne tekoaineet? Löytyykö sukutauluja katsomalla syy ja selitys, mikä tekee yhdestä 4-vuotiaasta paremman kuin toisesta?
Viime vuoden Kritterium-voittaja Parvelan Retu on jatkanut menestyksellä myös sittemmin. Miltä näyttää Parvelan Retun sukutaulu? Katso Heilasta! Kuva: Hanna Närhinen / Suomen Hippos
”Finalistien isäoriit kiinnittävät huomion. Toisaalta on luotettu vanhaan voimaan, mutta toisaalta osallistujalistalla näkyy yksi perinnöllisyystieteen faktoista, perinnöllinen edistyminen, ja sitä myötä uusien radalle tulevien ikäluokkien tuoma oriuudistus”, linjaa Kriterium-finalistien sukuja ja sukutauluja Suomen Hippoksen jalostusinformaatikko Susanna Back. ”Näkyy suht iäkkäitä isäoreja, Vieskeriä, Tuisku-Topia, Aurausta, Liisingia. On käytetty varmaa periyttäjää, vaikkakaan tällöin ei maksimoida perinnöllistä edistymistä, sillä jalostus menee eteenpäin ja nuoremmat ohittavat lopulta isänsä. Osallistujalista kuitenkin näyttää, että varmat periyttäjät pitävät pintansa hyvin.”
Toisaalta myös nuorempaa oripolvea on käytetty – Kihisee ja Säihkeen Säpinä tuovat nyt ensimmäiset ikäluokkansa radoille ja näyttämään kykyjään.
”Esimerkiksi Kihisee on ensimmäisestä ikäluokastaan saanut Kriterium-finaaliin neljä jälkeläistä, mikä on poikkeuksellisen hyvä saavutus. Kihiseen 54 varsan ensimmäisestä ikäluokasta 46 % on suorittanut koelähdön. Kilpailleita varsoja on yhteensä 17 kappaletta ja näiden voittoprosentti on 18.”
Yleissilmäyksenä Kriterium-finalistien kohdalla on tehty hyvin perinteisiä juoksijasuomenhevosten kertauksia, mm Vokkeria ja Turoa (Suikkua) ja Vieteriä on kerrattu paljon. Vieteri löytyy kerrattuna lähes jokaisen suvusta.
”Poikkeuksen tekevät lähinnä Elan, jolta löytyy lähimpää kerrattuna vain Erilo, ja Säfööri, jolla kerrattuna lähinnä Vieteriä. Tämä on mielestäni osoitus siitä, että kertaukset ja korkea sukusiitosprosentti eivät ole oikotie onneen, vaan tarvitaan käsitys siitä, mitkä yksilöt ja suvut täydentävät toisensa ominaisuuksia. Myös Siirin Santulla on alhaiset sukusiitosprosentit ja kerrattuna löytyy lähimpänä Vekkuli. Hienoja vähän erilaisempia nimiä löytyy esimerkiksi Elanin emäpuolen suvusta”, Back puntaroi.
”Ylipäänsä huomioitavaa on finalistien muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta melko korkeat sukusiitosprosentit ja alhaiset sukukatokertoimet. Lisäksi suomenhevosen monimuotoisen, terveen ja suorituskykyisen tulevaisuuden kannalta huomioitavaa on myös samojen nimien esiintyminen suvuissa. Esimerkiksi Vokker on sekä itsensä että poikansa Vieskerin kautta vahvasti edustettuna. Huomiota herättää, että suvuissa on käytetty 2+4 kertauksia (sama nimi esiintyy esim. isän puolella toisessa polvessa ja emän puolella neljännessä polvessa) runsaasti ja rohkeasti. Tämä tyylisiä kertauksia on tehty mm. Suikkuun, Vieskeriin ja Vokkeriin.”
Finalistien sukusiitosprosentit ovat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta noin 7 – 8 % koko sukuinformaation perusteella laskettuna. Nämä ovat korkeita suljettujen rotujen osalta, ylittävät suositellun serkusparituksen rajan, eli 6,25 %.
”Sukuyhdistelmät ja kertaukset ovat varmasti hyvin pohdittuja, perusteltuja ja järkeviä, mutta luvut eivät voi jatkuvasti nousta ilman että sillä on vaikutusta rodun elinvoimaan ja lopulta myös heikentävällä tavalla suorituskykyominaisuuksiin”, Back muistuttaa. ”Sukukatokertoimet asettuivat noin 85 % tienoille, joillakin kuitenkin ilahduttavasti jopa 95 prosenttiin. Vahvoja periyttäjiä kertaamalla vahvistamme näiden yksilöiden positiivisten (ja negatiivisten) geenien ja tätä kautta ominaisuuksien osuutta ja merkitystä tulevissa polvissa.”
Ilahduttavat emälinjat
Kriterium-finalistien kohdalla asiantuntijaa ilahduttavat erityisesti vahvat emälinjat. Emänlinjan tammoilla on järjestään paljon jälkeläisiä, ne ovat tulleet hyvillä prosentilla starttiin ja useat myös menestyneet.
”Menestyneitä jälkeläisiä on niin emällä kuin emänemällä. Myös siitosoreja löytyy usealta emälinjalta. Tämä mielestäni kertoo siitä, että käytetyt oriit ovat aina aikansa parhaimmistoa, mutta suurin vaihtelu on käytettyjen tammojen laadussa. Käyttämällä jalostukseen tammoja, joiden suvussa on periyttämisvarmuutta, maksimoimme todennäköisyyden kasvattaa menestyvä kilpahevonen. Toki jalostaminen on aina myös sattumaa, jossa monen asian on osuttava kohdalleen, niin alleelien yhdistymisessä kuin myöhemmin ympäristöolosuhteissa.”
Esimerkkinä todella vahvoista emälinjoista Susanna Back nostaa Kinderin suvun: taustalta löytyy Valio-periyttäjä Kössin Virkku. Tämä periyttäjätamma esiintyy myös Suvelan Rinssin isän Fransin emänä.
Heila-vinkki: tutustu Kinderin vahvaan emälinjaan Heilan Emälinjan tuotanto -osiosta. Käyttäjä voi valita näkymään haluamansa lisätiedot; tässä on valittuna BLUP-indeksi ja voittosumma.
Myös muilla finalisteilla on emälinjoissa vakuuttavaa jälkeä ja runsaasti juoksijoita. Vilkaisun arvoinen on esimerkiksi myös Sipisee.
”Sipiseen kohdalla on käytetty emälinjassa melko pitkää sukupolvien välistä aikaa, mutta toisesta emästä on mm. siitosori Sipori. Vahvaa periyttämistä siis. Esimerkki erityisen varmasta emälinjasta löytyy myös Suvelan Rinssin takaa. Emälinjojen tammoilla myös BLUP-indeksit ovat pääasiassa yli 100, joillakin jopa yli 120, mikä tarkoittaa, että jalostusarvon ennuste eli indeksi on rodun keskitasoa parempi.”
Nämä ja muut oriin astutus- ja jälkeläisten ravikilpailutilastot löytyvät Heila-jalostusjärjestelmästä.