Hevosurheilussa julkaistiin taannoin entisten ja nykyisten ravipäättäjien sekä arvostettujen hevosihmisten vetoomus liittyen ravipäätöksentekoon ja ravipäättäjiin. Vetoomus oli saanut innoituksensa Hevosurheilussa aiemmin julkaistuista haastatteluista ja niissä esitetyistä kannanotoista. Kirjoituksessa kiinnitettiin huomiota tärkeisiin tasa-arvokysymyksiin ja muun muassa siihen, että Suomen Hippoksen hallitukseen valittavien henkilöiden valintakriteerinä tulisi olla vain pätevyys ei alueelliset tai vastaavat seikat.
Kotimaisen ravipäättämisen nykyinen historia ei ole kovin pitkä. Suomen Hippos ry perustettiin vuonna 1973 Suomen Ravirenkaan ja Hevostalouden keskusliiton yhdistyttyä. Pitkälti tuolloin perustetulla pohjalla ravipäätöksentekoa on jatkettu näihin päiviin asti. Hippoksen kuuluu 128 jäsenyhteisöä, muun muassa raviradoista vastaavat yhdistykset, yhtiöt ja liitot sekä hevosjalostusliitot.
Hippoksen tärkein päätöksentekoelin valtuuskunta kootaan pääosin 19 raviradasta, joilla Helsinkiä (2) lukuun ottamatta on kullakin yksi edustaja valtuuskunnassa, sekä 16 hevosjalostusliitosta, joilla on samoin kullakin yksi edustaja valtuuskunnassa. Lisäksi valtuuskunnassa on edustus muun muassa Suomen Ravinaisten liitolla, Suomen Hevosenomistajain Keskusliitolla ja Suomen Ravivalmentajilla. Valtuuskunnassa on lisäksi nuorisoedustaja, jolla on puheoikeus, mutta ei äänioikeutta. Valtuuskunnan jäsenet valitsee kolmeksi vuodeksi kerrallaan Hippoksen yleinen kokous. Käytännössä valinta tehdään omassa alueyhdistyksessä tai -elimessä ja yleinen kokous vahvistaa jo tehdyn valinnan.
Hippoksen hallitusta valittaessa valtuuskunnan rooli on huomattava. Valtuuskunnan jäsenet esittävät hallitukseen jäsenet ja valitsevat heidät. Hippoksen säännöissä ei aseteta hallituksen jäsenelle mitään koulutukseen tai kokemukseen liittyviä laatuvaatimuksia. Valintakriteerit ovat pitkälti valtuuskunnan harkittavissa. Aiemmassa sääntöuudistuksessa esitetyt Hippoksen hallituksen jäsenen valinnalle esitetyt perusteet kaatuivat yleisessä kokouksessa. Myöhemmin sääntöjä harkitsemaan perustettu sääntötoimikunta ei myöskään nähnyt tarpeelliseksi puuttua Hippoksen hallituksen jäsenten valintamenettelyyn. Hippoksen hallituksen jäsenet valitaan kahdeksi vuodeksi kerrallaan, kuten myös hallituksen puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja. Hallituksen jäsenen kaudet on rajattu kolmeen peräkkäiseen kauteen.
Hippoksen sääntöjen muuttaminen on yhdistyshistorian perusteella hyvin vaikeaa. Sinänsä nykyiset säännöt eivät estä tekemästä hyviä päätöksiä ja valitsemasta päteviä päättäjiä. Kysymys on pitkälti asenteesta ja rohkeudesta tehdä tarvittavia ratkaisuja. Näin erityisesti Hippoksen hallituksen osalta. Ravipäättäjien valinta tapahtuu edellä kerrotulla tavalla pitkälti aluetasolla. Hippoksen alkuperäisen ajatuksen mukaan raviradat ja hevosjalostusliitot ovat tässä avainasemassa. Valintamenettelyn perusteella voidaan päätellä, että valtuuskunnan jäsenet ovat omien organisaatioidensa luotettuja henkilöitä, yleensä yhteisönsä puheenjohtajia tai varapuheenjohtajia. Ellei Hippoksen sääntöjä muuteta ja vallitsevaa rakennetta pureta, pääasiallinen valta henkilövalintojen osalta on Hippokseen kuuluvilla yhdistyksillä ja alueorganisaatioilla. Näin kai alun perin oli tarkoitettukin. Hippos on edelleen yhdistysten yhdistys.
Seuraavassa numerotietoa raviratojen ja hevosjalostusliittojen päättäjistä (tiedot ovat koottuja ja saattavat sisältää pieniä virheitä):
Suomen pääradalla Helsingissä ja 18 maakuntaradoilla on yhteensä 142 hallituksen jäsentä, joista miehiä 113 ja naisia 29 (jakauma näin M 79,6% / N 20,4%).
Raviratojen puheenjohtajistossa on vain yksi nainen. Raviratojen toiminnanjohtajia ja toimitusjohtajia on 19, joista miehiä 13 ja naisia 6 (M 68,4% / N 31,6%).
Hevosjalostusliittojen hallituksissa on yhteensä 122 jäsentä, joista miehiä 85 ja naisia 37 (M 69,7% / N 30,3%). Hevosjalostusliittojen toiminnanjohtajistossa on vain yksi mies, muut ovat naisia.
Raviratojen ja liittojen hallitusten jäsenten ikäjakaumaa ei tähän kirjoitukseen saatu selvitetyksi. Oman näkemykseni mukaan ainakin raviratojen hallituksissa on tapahtunut osittainen sukupolvenvaihdos. Esitettyjen numerotietojen perusteella naisten määrä raviradoilla ja hevosjalostusliitoissa on selvästi miehiä vähäisempi. Mistä tämä johtuu, on asia, joka vaatii tarkempaa selvitystä. Itse en usko, että kysymys olisi tasa-arvokysymyksestä tai naisiin liittyvästä syrjinnästä. Tätä vastaan puhuu muun muassa se, että naisia on huomattava määrä raviratojen ja erityisesti hevosjalostusliittojen johtajina. Joka tapauksessa tasapuolisuus alueorganisaatioissa johtaisi todennäköisemmin naisten vahvempaan panokseen myös Hippoksen valtuuskunnassa ja hallituksessa. Hippoksen voimassa olevassa strategiassa ”yhteistyötä edistävän ohjausmallin” yhtenä strategisena mittarina on nuorten ja naisten määrä eri toimielimissä. Hippos kannustaa tasa-arvoiseen ja yhdenvertaiseen tilanteeseen myös ravipäättäjiä valittaessa.
Alueellinen kokemus on valtakunnan päätöksenteossa hyödyllinen asia. Hevostaloudelle tulevasta tuesta (toiminta-, palkinto- ja investointituki) raviratojen käyttöön menee pääosa, eli yli kolme neljäsosaa koko tuen määrästä. Valtakunnan tason päättäjän on hyvä tuntea se pääasia, josta päätöksiä tehdään. Hevosihmisten innostaminen ryhtymään ravipäättäjäksi on tärkeä päämäärä. Toisaalta ketään ei voida tähän pakottaa, kysymys on vapaaehtoisesta luottamustehtävästä. Erityisesti raviraviratojen luottamushenkilöillä on usein paljon työtä, taloudellisen vastuun määrä on kasvanut ja kiitoksen saaminen tehdystä työstä on poikkeuksellista. Moni ravipäättäjä on myös kokenut nimettömän ja loukkaavan nettikirjoittelun raskaana. Kun kysymys on palkattomasta toiminnasta, moni päteväkin henkilö miettii kahdesti, haluaako hän ravipäättäjäksi. Ikävä tosiasia, joka on pakko myöntää.
Hippoksen strategian kohdan ”Varmistettu taloudellinen perusta ja yhteistyötä edistävä ohjausmalli” edellyttää hevosväeltä hyviä päättäjiä ja hyviä päätöksiä. Muutoksia on tehtävä ja niihin on sopeuduttava, mikäli haluamme menestyä ja turvata hienon lajimme tulevaisuuden. Selvää pitäisi olla se, että tämä tavoite ei onnistu muutoin kuin yhdessä tekemällä.
Kari Eriksson
Suomen Hippoksen puheenjohtaja
