Kun yhteistä kimppataivalta on takana jo yli kaksikymmentä vuotta, ovat kimppalaisuus ja hevosen omistaminen jo elämäntapa – niin Hevosmaailma-tallissakin, jossa jäseniä on kirjaimellisesta vauvasta vaariin. Kimppa on sitonut yhteen niin hevos- kuin ihmissukupolvia.
Lehti-ilmoituksesta se alkoi. Hevosurheilun toimitussihteeri Jouni Aalto oli laatinut ilmoituksen: Vieskerin siskosta saisivat nyt halukkaat ostaa osuuden. Lisbethin omistajuus jaettiin 50 halukkaalle.
”Vaikka tuhannen markan osuus tuolloin oli iso raha, loppupeleissä kimppaomistamiseen ryhtymiseen ei ollut liian isoa kynnystä”, muistelee Mervi Lepistö, joka on alusta asti ollut mukana Hevosmaailma-tallissa, ja vastaa tänä päivänä kimpanvetäjänä tallin juoksevista rutiineista. ”Alkuajoista kimppa on tiivistynyt 21 osuuteen. Kaikki mukana olevat ovat alkuperäisiä osakkaita, perheenjäseniä tai muuten samaa joukkoa. ”
Hevosmaailma-tallin yhteen hitsautumiseen ei Mervi Lepistö keksi yhtä syytä. Kimpan vaiheisiin on mahtunut monenlaista, ja myös vaikeista asioista yhdessä selviäminen on vahvistanut yhteisöllisyyttä. Tuoretta kimppaa onnisti aikoinaan heti alkuun: Lisbeth osoittautui juoksijaksi ja voitti Satakunta-Ajon 2004, Villinmiehen Tammakilvan 2005, ja oli Kuningatarkisan kolmonen 2007.
”Lisbethin menestys oli varmasti tuolloin meidän kokemattomammille kimppalaisille mieluisa sisäänheitto lajiin. Ja vielä hienompaa meille, jotka ymmärsimme tamman ainutlaatuisuuden ja sen, miten uskomaton tuuri tamman kanssa kävi”, Lepistö summaa.
Kuva: Minna Luukkonen
Hienoiksi muistoiksi ja jatkossakin hyödynnettäviksi tärkeiksi kokemuksiksi Hevosmaailma-tallin väki on kokenut yhteiset kesätapahtumat myös Erkin omissa ympyröissä ja vapaa-ajan parissa. Yhteiset kesäpäivät, nyyttikestit ja tapaamiset Erkin kotitallilla ovat osaltaan hitsanneet joukkoa entisestään yhteen.
Suruja ja iloa
Lisbeth teki uransa puumalalaisen Pekka Luukkosen valmennuksessa Villinmiehen tammakilpailuun asti ja siirtyi Veli-Erkki Paavolan valmennukseen Pekan jäädessä pitämään sapattivapaata. Lisbeth eläköityi kilparadoilta 7-vuotiaana, 70 000 voittaneena. Hyvin siis alkoi Hevosmaailman kimppataival, kunnes onni kääntyi. Ensiksi Lisbethin aiottu siitosura ei ottanut käynnistyäkseen: tamma ensin loi ja seuraavana kesänä varsioi kuolleen varsan, sitten saapui suruviesti: kimpan perustajajäsen Jouni Aalto oli menehtynyt.
”Silloin äänestettiin. Mietimme, että jatketaanko, vai lopetetaanko koko homma, ja laitetaan hevoset myyntiin. Päädyimme kuitenkin jatkamaan Jounin viitoittamaa tietä.”
Mervi Lepistö siirtyi kimpanvetäjän tehtävään muutaman vuoden päästä kimpan perustajan menehtymisen jälkeen – ja vielä uskottiin Lisbethiinkin. Kolmas kerta toden sanoi ja keväällä vuonna 2011 syntyi punainen orivarsa Erikassonista, Lissun Eerikki.
Varsa lähti varttumaan, ja pikkuhiljaa vastamaan myös omistajiensa tulevaisuuden toiveisiin: Pekka ja Minna Luukkosen hyvässä huomassa Lissun Eerikki otti myös ensiaskeleensa ravihevosena. Jokimaalla syksyllä 2013 pidetyn vuosikokouksen yhteydessä Luukkoset toivat Erkin tutustumaan raviradan miljööseen.
”Pääsimme livenä seuraamaan Erkin harjoitusta radalla ja vaihtamaan kuulumisia Luukkosten kanssa varikolla – hyvä kokemus nuorelle hevoselle ja ihana yhteinen hetki meille taustajoukoille. Tällaiset hetket tuovat uskoa tulevaan.”
Toimivat kimpparutiinit ja 110 % luottamus
Tänä päivänä Lissun Eerikin arki pyörii Luukkosten tilalla Puumalassa. Kimppalaiset puolestaan ovat ympäri Suomen, ja kimpanvetäjällä onkin avainrooli yhteisöllisyyden ylläpitämisessä ja kimppahengen rakentamisessa:
”Erkki on Pekan silmäterä ja ainoa vieras valmennettava. Meillä on kimppana 110 % luotto häneen. Olen aina Pekalle sanonut, että siä oot se, joka sen hevosen kans oot, siä tunnet ja tiiät. Jos on pienikin epäilys, että jotain vaivaa tai hoidettavaa on, niin kyselemättä tilaat ajan ja viet.”
Lissun Eerikin omistajiin mahtuu väkeä vauvasta vaariin. Osuuksia on annettu lahjaksi ja jopa perinnöksi ja haluttu pitää perhepiirissä. Kimppalaisuus ei katso ikää eikä osaamista, tärkeintä on mukanaolo jäsenille merkitykselliseksi muodostuneessa yhteisössä, harrastuksessa – jopa elämäntavassa.
”Meillä on kolmen hengen toimikunta, joka viime kädessä valmistelee päätettävät asiat ja esittelee ne muulle kimpalle. Kerran vuodessa pidämme vuosikokouksen, ja kuukausittain koko kimpalle lähtee valmennusraportti sekä hevosen kuulumiset. Erkin osakkaiden omat Facebook-sivut ovat aktiiviset, ja lisäksi ahkerassa käytössä on Erkin omat julkiset Facebook-sivut. Säpinää on erityisesti kilpailujen alla!”
Vaikka valtaosalle ravit ja hevoset ovat harrastus muutenkin, porukkaan mahtuu niitäkin, jotka eivät työskentele tai eivät muutoin ole hevosalalla.
”Kimppalaisina olemme kuitenkin tasavertaisia, kaikki tieto jaetaan aina tasapuolisesti kaikille, ja tarpeen vaatiessa kokeneemmat neuvovat kädestä pitäen”, kertoo Mervi Lepistö. ”Monen kohdalla Hevosmaailma on ollut alku harrastuksen laajenemiselle – monet meidän tallilaisista ovat olleet tai ovat nykyisinkin mukana muissakin kimpoissa, osa jopa useammassa.”
Vaikka Lissun Eerikin voittosumma näyttää äkkinäisen silmään muhkealta, Mervi Lepistö tietää, että kimpassa on kuitenkin kyse tärkeämmistä asioista kuin tienesteistä:
”On hienoa olla mukana tällaisessa kimpassa ja näin hienossa hevosessa. Meillä on käynyt onni, kun meille on sattunut näin hyvät hevoset. Lisbeth aikoinaan ja Erkki viimeisten vuosien aikana ovat itsensä elättäneet, joten kuukausikuluja ei osakkaille ole tullut”, Mervi Lepistö myhäilee.
Kuva: Minna Luukkonen
”Nykymaailman kiireessä on mielestäni erittäin arvokasta se, että meillä on asioita, jotka tapahtuvat ajallaan, joita ei voi kiirehtiä ja joiden kanssa täytyy oppia myös kärsivällisyyttä. Hevosten kanssa tämä konkretisoituu: varsan kasvua ei voi kiirehtiä, ja vaikkapa sitä toivottua urheilumenestystä täytyy maltaa odottaa”, puntaroi Mervi Lepistö.
Kimpan arkea ja ainutlaatuisia juhlahetkiä
Tänä päivänä some tuo Erkin arjen kimppalaisten lähelle, kuvien ja videopätkien välityksellä pääsevät omistajat mukaan arjen tapahtumiin. Varsinaisia tähtihetkiä ovat kuitenkin yhteiset tapaamiset, joista tärkeimmät tapahtuvat tietysti raveissa:
”Meillä on selkeät sävelet ja yhdessä sovitut toimintatavat: ennen lähtöä Erkki saa valmistautua rauhassa. Vasta lähdön jälkeen mennään tervehtimään ja rapsuttelemaan sekä kuulemaan startin vaiheet ja mahdolliset jatkosuunnitelmat. Erkki on aina innossaan tapaamisista ja käyttäytyy herrasmiehen elkein. Ja mikä tärkeintä, Pekan ja Minnan puolesta olemme aina tervetulleita, heillä on aina aikaa ja mielenkiintoa vaihtaa kuulumisia.”
Ja sitten kun ”Erkki twistaa”, kuten tiimin tunnuslaulussa Juicen sanoin sanotaan – on ilo ylimmillään: vihreään tiimiväriin sonnustautunut kimppa ei jää ravikatsomossa huomamatta. Ja ääntä Erkin jengistä kyllä lähtee:
”Ei niitä loppusuoran tunnelmia voi sanoin kuvata! Voitto ei ole tärkeintä, tärkeää on yhdessäolo, tallilaisten näkeminen – se ystävyys ja yhteisöllisyys, jonka kaikille tärkeän asian yhdessä kokeminen tuo. Jännitys alkaa jo siitä, kun saamme tiedon, että Erkki on ilmoitettu lähtöön. Ja ravipaikalla kokoontuminen, kuulumisten vaihto, Erkin mielialojen ja päivän kunnon puntarointi lämmityksen perusteella, valokuvien ottaminen – se kaikki on jotain sellaista, mitä ei rahalla saa”, Mervi Lepistö tunnelmoi. ”Ja voittoja juhlitaan ahkerasti, kun osa kimppalaisista tarjoaa työpaikollaan Erkin voittokahveja.”
Hienoiksi muistoiksi ja jatkossakin hyödynnettäviksi tärkeiksi kokemuksiksi Hevosmaailma-tallin väki on kokenut yhteiset kesätapahtumat myös Erkin omissa ympyröissä ja vapaa-ajan parissa. Yhteiset kesäpäivät, nyyttikestit ja tapaamiset Erkin kotitallilla ovat osaltaan hitsanneet joukkoa entisestään yhteen.
”On se meille kaikille ”meijän Erkki”, vaikka emme oriin talliarjessa olekaan mukana. Ja aina ovat Luukkoset toivottaneet meidät tervetulleiksi ja antaneet kiireettä aikaansa” Lepistö kiittää.
Tällä hetkellä Hevosmaailma-tallissa otetaan jälleen askelia tulevaan: 1-vuotias orivarsa Reteri Parvelan Retusta ja Erkin täyssiskosta Lissun Eerikasta on kimppalaisten uusi silmäterä. Eno-Erkin suurien saappaiden täyttäminen on tietysti koko kimpan toive, mutta vielä tärkeämpää on varsan elämän seuraaminen tässä ja nyt.
”Nykymaailman kiireessä on mielestäni erittäin arvokasta se, että meillä on asioita, jotka tapahtuvat ajallaan, joita ei voi kiirehtiä ja joiden kanssa täytyy oppia myös kärsivällisyyttä. Hevosten kanssa tämä konkretisoituu: varsan kasvua ei voi kiirehtiä, ja vaikkapa sitä toivottua urheilumenestystä täytyy maltaa odottaa”, pohtii Mervi Lepistö. ”Toisaalta varsan ja nuoren hevosen elämään mahtuu monenlaista mielenkiintoista seurattavaa; laidunkesät, ajo-opetukset, näyttelyt ja koelähdöt. Kaikkea tätäkin on oman kimppavarsan kanssa ja tutussa porukassa ainutlaatuisen arvokasta päästä seuraamaan.”
– – – –
Teksti: Neena Kuukasjärvi Mikkola, kuvat: Hevosmaailma-tallin arkisto, ellei toisin mainita.
Lue lisää kimppaomistamisesta!
Myytävät kimppahevoset ja uudet kimppalaiset löydät kätevimmin Heila Hevospörssistä!
Kimpassa tärkeintä: mukava porukka ja hyväsukuinen suomenhevonen
Kun työ vie jatkuvasti ympäri Suomen ja ajankäyttö on hektistä, ei perinteinen hevosenomistaminen tahdo kalenteriin mahtua. Mutta kun oikea hevonen ja hyvä porukka sattuivat kohdalle, laittoivat myös Tina ja Pauli Mustajärvi kättä päälle ja sanoivat kimpalle kyllä.
”Meille oli tärkeää nähdä itse, että hevonen on paljon käsitelty ja hyvin pidetty – ja se, että valmentajan kanssa synkkaa. Saltterin kimpanvetäjän ja perhetutun Kaisa Salovuoren ehdotukseen oli helppo suostua – ja niinpä ostimme oriista 10 % osuuden”, kertoo Tina Mustajärvi.
Taiteilija-kirjailijapariskunnan hevoskokemukset ovat yhteenlaskettuna kohtalaiset: Tinalla on pitkä hevosharrastustausta, ja hänen kynästään on syntynyt myös tietokirja Kari Vepsä – Hevosen asialla. Pauli puolestaan seuraa hevosmaailmaa lajiin juuri sukeltaneen näkökulmasta ja vannoutuneena suomenhevosihmisenä:
”On yhteinen intressi vaalia kansallisaarteemme kulttuuriperintöä ja ylläpitää sen ansaitsemaa arvostusta. Meille oli selvää, että jos lähdemme ravikimppaan, kimpan hevonen on nimenomaan suomenhevonen.”
”Hevoslajit kaipaavat näkyvyyttä ja yleisöä muulloinkin kuin Kuninkuusravien aikaan. Ja toki asioihin on aina helpompi vaikuttaa olemalla mukana toiminnassa. Raviurheilussa kun ei voi koskaan panostaa taikka puhua liikaa hevosen hyvinvoinnin ja sen asiallisen kohtelun puolesta”, pohtii Pauli Mustajärvi.
Hevoskimpat veivät Mustajärvet kerrasta mennessään. Tällä hetkellä pariskunnalla on Saltterin lisäksi osuus vuosikkaasta Kinnarin Toivomuksesta. Kimpanomistaja on huoleton hevosenomistaja, kun langat ovat osaavien ammattilaisten käsissä:
”Kimpanvetäjä on erittäin tärkeä. Kaisa pitää WhatsApp-linjat kuumina, kertoo kuulumiset ja toimittaa kuukausittain laskelmat tuloista ja menoista ja hevosen tilin saldosta ja huolehtii siitä, että tieto valmentajan ja porukan välillä kulkee. Hän on myös tapaamistemme primus motor.”
Saltterin ja Topin kimpat järjestävät yhteisiä tapaamisia. 2-vuotiasta Saltteria jo treenataan varovasti, joten kimppalaisten on mahdollista myös seurata oriin treeniä ja kuulla valmentaja Matti Riipisen ajatuksia. Saltterin porukan kanssa on suunnitteilla yhteinen ravireissu, johon liittyy myös Popedan keikka Teivossa kesäkuussa. Tällä hetkellä nuorten hevosen kanssa touhuilu painottuu vielä porkkanoiden pariin, mutta kimppaomistajilla on haaveita myös tulevaisuuden suhteen:
”Jonain päivänä pojat todennäköisesti juoksevat toisiaan vastaan, toivottavasti Kuninkuusraveissa! Tärkeintä kuitenkin on, että ne saavat kasvaa ja valmentautua terveinä. Parasta on saada seurata nuoren hevosen kasvua ja kehitystä yhdessä hyvän porukan kanssa.”