Heila-jalostusjärjestelmä tarjoaa monipuolisia työkaluja kasvatuksesta kiinnostuneille ja jalostusvalintoja miettiville. Käytön ei ole suinkaan aina oltava kovin vakavamielistä. Vaikka jalostuksen perusajatus on aina katsoa tulevaisuuteen, suomenhevosen päivän kunniaksi on myös mielenkiinoista kokeilla, miten Heila toimii aikakoneena!
Tiettyjä ominaisuuksia, kuten vaikkapa nopeutta suosivat jalostusvalinnat ovat tuoneet suomenhevoset nykypäivään. Tämän ansioista esimerkiksi tietyt nimet toistuvat tämän päivän pärjääjien suvuissa. Mutta mitäpä jos menneisyyden valintoja olisi mahdollista muokata?
Omien aikojensa legendat, moninkertaiset ravikuninkaalliset Suhina ja Forte ovat saavutuksillaan ja periyttämisillään vaikuttaneet merkittävästi suomenhevosrodun nykytilanteeseen ja tulevaisuuteen. Vuonna 1948 syntyneestä Suhinasta ehti jäädä vain kaksi elävää varsaa, joista toinen on Suikun emä Aritar. Suikun kautta Suhina vaikuttaa ja tulee vaikuttamaan vahvasti myös tulevien suomenhevosten sukutauluissa. Vastaavasti lahjakkaan Forten (s. 1961) siitosura jäi täysin kesken oriin kuoltua ähkyyn kesken kilpauransa, mutta se ehti silti jättää Vokkerin. Vokkerin ja ennen kaikkea poikansa Vieskerin kautta Forten nimi on pysyvä osa tulevienkin suomenhevosten sukutauluja.
Tosielämässä nämä aikansa suuret eivät kohdannet, jo pelkästään ikäeronsa ansiosta. Mutta koska ajatusleikissä ja Heilan työkaluilla kaikki on mahdollista, tarkastellaan tarkemmin sitä, millaisen jälkeläisen Suhina ja Forte olisivat yhdistelmänä tuottaneet.
Historiaa ja biologiaa
Sukutauluista voi suoraan lukea suomenhevosen historiaa: kun mennään tarpeeksi pitkälle, jokaisen nykysuomenhevosen sukutauluista löytyy ainakin yksi neljästä kantaoriista Kirppu, Murto, Lohdutus tai Uljaanpoika. Toinen geenien kannalta merkittävä nelikko ovat nykyaikaisen suomalaisen raviurheilun alkuvuosista muistuttavat nimet Vieteri, Vokker, Hilu tai Suikku; tänä päivänä voi olla vaivannäön takana etsiä hevosia, joiden sukutauluista ei näitä aikansa mahtiperiyttäjiä löydy. Jokaisella aikakaudella on siis omat mahtioriinsa, jotka jättävät lähtemättömän vaikutuksensa rotuun. Nykypäivän juoksijoiden sukutaulujen yleiset nimet Turo, Viesker ja Liising näyttävät, että esimerkiksi Vokkerin ja Suikun kautta isälinjat jatkuvat vahvana – toisin kuin joillekin historian linjoille on käynyt.
Hevosen jalostaminen paperilla – tai Heilan työkaluilla – on houkuttavan ja koukuttavan helppoa. Ennen ajatusleikkiin ryhtymistä ei kuitenkaan voi kyllin korostaa jalostuksen lainalaisuuksia ja genetiikan perusperiaatteita:
”Alleelien yhdistyminen on aina sattumankauppaa eikä parhaistakaan vanhemmista aina synny menestyksekästä jälkeläistä. Yhdistelmän sopivuus tosilleen on avainasia, mutta vasta paras mahdollinen ympäristö ja vaikkapa suotuisat terveysominaisuudet sanelevat yksilön mahdollisuudet käyttää täyttä suorituskykyään”, muistuttaa Suomen Hippoksen jalostusvastaava Susanna Back. ”Ja yhtä ominaisuutta jalostuksessa suosiessa voi sen mukana valikoitua myös ei-toivottavia ominaisuuksia ja yhden ominaisuuden poisjättämisestä voi seurata myös toivottavien ominaisuuksien katoaminen. Geenien toiminta riippuu myös niin toisista geeneistä kuin elinympäristöstä.”
Testiparitustyökalu – ei pelkkä unelmasukutaulu
Jalostusjärjestelmä Heilassa käyttäjä voi tehdä yksinkertaisen testiparituksen valitsemalla tietyn tamman ja tälle oriin. Tulos näyttää kyseisen yhdistelmän sukupuun, sukusiitosprosentit, sukukatokertoimen ja mahdollisen BLUP-jalostusindeksin. Indeksi on syntymättömällä yksilöllä testiparituksessa vanhempien keskiarvo, joten vanhemmilla tulee olla oma indeksi, jotta se voidaan jälkeläiselle laskea.
Suhina itse ei ollut juurikaan sukusiitetty. Forte puolestaan oli runsaamman sukusiitoksen tulos, sillä suvusta löytyy runsaasti niin kantaori Murtoa kuin myös emä Kiiton puolelta Vihua. Koska Suhinalla Murto löytyy vain kerran neljännestä polvesta, ei yhdistelmän sukusiitosprosentti pääse kovinkaan korkeaksi (1,37 / 1,87). Koska sama hevonen tulisi jälkeläiselle kuitenkin useampaa kautta, on todennäköisyys tältä tulleiden geenien esiintymiseen kohonnut. Isän puolella tehty sukusiitos Vihun muodossa on hallittavissa, sillä emän puolella tätä yksilöä ei esiinny. On siis tärkeää, että sukusiitetylle yksilölle löydetään erisukuinen parituskumppani. Lähin kertaus tässä yhdistelmässä olisi Erakko (5+6)+(4).
Halutessaan sukutauluun saa kerralla näkyville jopa kahdeksan sukupolvea. Samat esivanhemmat, eli niinkutsutut kertaukset näkyvät sukutaulussa samalla värillä, mikä helpottaa visuaalista hahmottamista.
Sukusiitosprosentteja tulkittaessa on tärkeä tietää millaisesta sukudatasta tulos on laskettu. Suhinan ja Forten esimerkkivarsalla sukupuun kaikki yksilöt tiedetään 5 sukupolven ajalta ja kauimmillaan yksilöitä tunnetaan jopa 16. sukupolvesta. Ensimmäisenä mainittu sukusiitosprosentti on laskettu hyödyntäen kaikkea tiedossa olevaa sukudataa ja alempi viiden lähimmän sukupolven mukaan.
”Suomenhevosen kaltaisessa suljetussa rodussa, sukusiitosta tarkkaillaan paitsi rodun, myös yksilöiden elinvoimaominaisuuksien kannalta. Sukusiitoksen kriittisenä rajana pidetään yleisesti serkusparitusta, 6,25 %. Suomenhevosen sukusiitosaste ei ole kuitenkaan yhtä korkea kuin monessa muussa rodussa”, Susanna Back muistuttaa.
Yhdistelmiä yli vuosikymmenten?
Huvin ja mielenkiinnon vuoksi voisi etsiä Suhinalle oritta myös nykypäivän oriiden joukosta. Heilan testiparituksessa se onnistuu tarvittaessa tarkoinkin kriteerein: syntymävuosi, säkäkorkeus, ravikilpailutulokset sekä BLUP-jalostusindeksit. Oritta voi myös etsiä sukutietojen perusteella määrittämällä, että jonkin yksilön tulee tai ei tule esiintyä oriin suvussa. Koska Suhina on Suikun 2. emä, rajaamme kokeilussa orihakua siten, etteivät Suikun sukuiset oriit tule listalle.
Lisäksi syntyvän varsan sukusiitosprosentille voi asetta rajan tai määrittää mikä sukukatokertoimen tulee vähintään olla. Edistyneen haun orilista päivittyy automaattisesti kriteerien perusteella ja näyttää tällä hetkellä jalostuskäyttöön ilmoitetut oriit. Käyttäjä voi testiparittaa tammaansa myös jalostukseen hyväksymättömillä tai vaikka historiallisella oriilla.
Näillä hakukriteereillä Suhinalle löytyisi tämän päivän menestyjistä tuore derbyvoittaja V.G. Voitto. Tässä yhdistelmässä sukusiitosprosentit jäävät hyvinkin matalaksi – joskin eri aikakausien hevosilla kertaukset toki jäävät ylipäätään maltillisiksi.
”Tammakantaan nähden erisukuinen ori tuntuu tuovan yhdistelmiin poikkeuksellista suorituskykyä. Tämä ilmiö liittynee sukusiitoksen vastakohtaan heteroosiin, joka tuo yksilöihin tarvittavaa elinvoimaa. Tämä on nähtävissä usean merkittävän jalostusoriin sukutaulussa. Eli myös tässä kuvitteellisessa yhdistelmässä olisimme siinäkin suhteessa oikeilla jäljillä”, Susanna Back spekuloi.
Millaiset sitten olisivat kuvitteellisen Suhinan Voiton mahdollisuudet tämän päivän raviurheilussa – suvusta ei suorituskyvyn ainakaan pitäisi jäädä kiinni?
”Sitä emme koskaan saa tietää. Suku ja geenit ovat vasta pohja, jolle yksilön koko potentiaali rakentuu. Kaikki vaikuttaa: varsa-ajan ruokinta, sopiva treeni, oikeat ihmiset, kasvuaikana oikeanlainen liikunta tai vaikkapa se, miten onnistuu välttämään sairastumisia tai loukkaantumisia kasvu- tai kilpailuiässä. Alttius useaan ominaisuuteen periytyy, vasta ympäristö määrittelee ilmeneekö tämä ominaisuus vai ei. Luonneominaisuuksienkin periytymisestä tiedetään jo jotakin, mutta edelleen voimme vain arvailla, mitä esimerkiksi emän esimerkki varsalle merkitsee, ja kuinka merkittävä osuus kilpailupäästä on perittyä ja kuinka iso osuus opittua.”
Suomenhevosia on tänä päivänä noin 19 000. Vaikka kokonaismäärä populaation tasolla on elinvoimainen, genetiikan näkökulmasta niin sanottu tehollinen populaatiokoko jää pieneksi: toisin kuin villihevoslaumassa, tänä päivänä kaikki tammat eivät varso, ja vielä harvempi oriista pysyy oriina aikuisikään asti tai saa mahdollisuuden omiin jälkeläisiin. Tämän päivän jalostusosaamisella ja periytymisen lainalaisuuksien ymmärryksellä suomenhevosen tuloksellinen jalostaminen on kuitenkin paitsi mahdollista myös erittäin kannatettavaa. Jalostusvastaava Susanna Back rohkaiseekin jokaista suomenhevosen ystävää niin suomenhevosen omistajaksi kuin kasvattajaksi:
”Tänä vuonna on syntynyt tuhat suomenhevosvarsaa – toivottavasti samoihin lukuihin päästään myös tulevina vuosina. Joka ikinen syntyvä suomenhevosvarsa on arvokas ja tärkeä paitsi yksilönä, myös koko rodun kannalta. Siksi rohkaisen jokaista omien suomenhevosten jalostusarvosteluttamiseen, hevosten näyttelyttämiseen ihan varsanäyttelyistä saakka, sekä ennen kaikkea tammojen astuttamiseen. Jokainen syntyvä varsa on askel kohti suomenhevosen elinvoimaista tulevaisuutta!”
Jutussa esitetyt yhdistelmät ja skenaariot eivät ole mielipiteitä tai suosituksia, vaan keinotekoisia ja teoreettisia Heila-jalostusjärjestelmän esittelemiseksi luotuja kuvitteellisia ratkaisuja. Suomen Hippos ei arvota tai arvostele yksittäisten hevosten sukuja, polveutumista tai jalostusratkaisuja. Artikkeleihin valitaan Heila-jalostusjärjestelmästä esimerkkitapauksiksi ajankohtaisia tai muuten mielenkiintoisia hevosia, joiden avulla on selkeä esittää ja avata artikkelin käsittelemiä, nykytiedon valossa relevantteja genetiikkaan, jalostukseen ja polveutumiseen liittyvä faktoja.