Suomenhevosliitto valitsee Vuoden kasvattajan pitkäjänteisen ja laadukkaan työn perusteella. Tärkeitä asioita ovat hevosen hyvinvoinnin huomioon ottaminen sekä varsojen kehittyminen pärjääviksi ravureiksi. Marja-Leena Paavilaisen yli viidenkymmen vuoden hevosura sai palkinnossa arvoisensa kiitoksen.
”Palkinto on iso arvonannon osoitus, joka kuuluu myös kaikille niille ihmisille, joita ilman tätä työtä ei olisi ollut mahdollista tehdä”, kiittää iloisesti yllätetty Marja-Leena Paavilainen.
Intohimon hevoseen on Paavilainen saanut jo verenperintönä – kotitilan työhevoset johdattivat nuoren naisen 60-luvun lopulla ensin opiskelemaan Ypäjälle hevostalouskouluun ja sittemmin Valtion Hevosjalostuslaitoksen palvelukseen ajopuolen ja valmennuksen opettajaksi. Työvuodet olivat aitiopaikka seurata suomenhevosta niin valmennuksen kuin jalostuksen näkökulmasta:
”Varsoja syntyi vuosittain 30-40. Hevosilla ja hevosten kanssa tehtiin kaikkea varsojen opetuksesta työajoon ja ravikilpailuttamiseen. Tuohon aikaan alkoi myös suomenhevosen määrätietoisempi ratsujalostus – ja me valmentajat varmasti olimme tekemässä niitä ensimmäisiä ratsujakin.”
Ypäjältä Paavilaisen omistukseen päätyi myös hänen kasvatustyönsä kantatamma Okeva. Okevan ja sen tytärten perintöä nähtiin myös Kuninkuusraveissa: Kuningatarkisan mailin matkan voittajan Hulluduunarin isän Hullumiehen emä on Paavilaisen kasvatti Tunteva.
Työssä sen salaisuus
Työurallaan Paavilainen on päässyt näkemään suomenhevosen kehityksen työhevosesta urheiluhevoseksi. Muutos on ollut melkoinen, mutta yhä tärkeät perusasiat pysyvät myös valmennuksessa:
”Olen aina tykännyt tehdä töitä hevosella. Yhteistyö kehittää monella tavalla niin hevosta kuin ihmistä: hevosta oppii lukemaan ja ymmärtämään työajossa ihan eri tavalla kuin porukassa ravirataa kiertäen.”
Työajolla on rakennettu myös Paavilaisen omien starttihevosten kunto:
”Aina olen ollut ahne laittamaan hevosen valjaisiin. Pohjatyön teen aina työkärryillä ja reellä. Kolmivuotiaalla pitää sitten jo ajaa vähän juosten. Monipuolisella työllä ja ahkeralla ajamisella on omistakin tullut sellaisia, että ymmärtävät puhetta.”
Rauhallisella työajolla aloitettu treeni on palkinnut vuosien saatossa: Paavilaisen hevoset ovat tehneet poikkeuksellisen pitkiä kilpauria. Myös jalostustyössään Paavilaisella on muutamia ohjenuoria.
”Oriin emäpuoli on todella tärkeä. Myös luonteeseen kiinnitän paljon huomioita. Varsat ovat aina nättejä ja kivoja, mutta se varsinainen laatu tulee esille sitten kun varsa otetaan työn alle. Hevonen oppii ja mukautuu ja kehittyy myös valmentajaan mukaan.”
Suomenhevosella menee hyvin!
Tämän päivän suomenhevosia Marja-Leena Paavilainen seuraa tyytyväisenä.
”Mielestäni suomenhevosella menee tänä päivänä hyvin! Sen arvostus on noussut, mikä näkyy siinäkin, että niitä valmennetaan ammattimaisesti. Myös harrastajat ovat osaavampia ja suomenhevosen monipuolisuutta pidetään arvossa.”
Hevosten kanssa tehty työ ja harrastaminen ovat tuoneet Marja-Leena Paavilaisen elämään myös paljon ihmisiä. Niin oppilaat kuin ystävät ja yhteistyökumppanit saavat Paavilaisen puheissa suuren kiitoksen.
”Hevosten kanssa ei ole huonoa päivää ollut, eikä talliin ole koskaan harmittanut lähteä. Ja suuri merkitys on ihmisillä – yksin tätä homma ei voi tehdä.”
Tänä päivänä Paavilainen nauttii hevosharrastuksen parhaista puolista: kavereiden hevosilla pääsee ajamaan kun siltä tuntuu, ja jalostuskuvastot ovat edelleen ahkerassa luvussa. Myös oma tammalinja jatkuu, sillä Paavilaisen osaomistaman Okevan tyttärentytär Kohtaava on kantavana Vixelistä. Ja tottahan toki kokeneen kasvattajan ja intohimoisen hevosihmisen fokus on aina eteenpäin.
”Laskeskelin, että minulla on vielä ajolupakin kymmenen vuotta voimassa, joten hyvin ehdin vielä omalla kasvatillakin ajamaan kilpaa”, Paavilainen myhäilee pilke silmäkulmassaan.