Elitkampeniin valmistautuvan Stallonen sukutaulu on myös vähemmän perehtyneelle helppoa luettavaa: sieltä löytyvät niin Vokker ja Suikku suosituimpien poikiensa Vieskerin ja Turon kautta kuin Vieteri ja Hilu. Mutta missä järjestyksessä Neljän Suuren täytyy taulussa olla, että syntyy Stallonen kaltainen poikkeussuorittaja?
”Jos kärjistetään, voidaan sanoa, että Stallonen suvussa todellakin on kaikki. Sukutaulusta löytyvät käytetyimmät juoksijasuomenhevosten nimet Vokker ja Suikku sekä muutoin yleiset nimet Vieteri ja Hilu. Suvun merkittävimmät kertaukset ovat Vokker 4+3 ja Vieteri (4)+(5+5). Stallone on siis hyvin samansukuinen muiden juoksijasuunnan suomenhevosten kanssa”, tiivistää Suomen Hippoksen jalostusinformaatikko Susanna Back.
Geneettinen monimuotoisuus on kaiken hevosjalostuksen pohja. Se mahdollistaa niin jalostustavoitteiden, kuten suorituskyvyn kehityksen, mutta myös muutoin elinvoimaisen ja hyvinvoivan rodun olemassaolon. Yksilötasolla sukusiitoksen ja tätä kautta sukulaistumisen lisääntyminen näkyy esimerkiksi vähenevänä vastuskykynä ja hedelmällisyytenä.
Tänä päivänä suomenhevosten kapenevat sukulinjat ovat syystäkin keskusteluissa. Erityisesti juoksijasuomenhevoset sukulaistuvat vauhdilla, mikä ei pitemmän päälle ole tarkoituksenmukaista. Näin ollen eettisesti kestävät jalostuvalinnat on hyvä ottaa huomioon – ja sen voi tehdä myös tinkimättä suorituskyvyn kehityksestä, Back vakuuttaa:
”Stallonen sukutaulun kautta on helppo tutkia aihetta: ruunan oma sukusiitosprosentti 6,02 % jää alle suomenhevosten suositusrajan. Suljetuilla roduilla kuten suomenhevosilla kriittisenä rajana pidetään serkusparitusta, eli 6,25 %.”
Toinen sukusiitoksesta kertova lukema on sukukatokerroin. Lukema 100 kertoo siitä, yksilön suvussa eivät samat nimet toistu. Stallonen sukutaulussa kertaukset, eli se kuinka usein sama nimi esiintyy polveutumisessa, pudottavat ruunan sukukatokertoimen 88,70, mikä edustaa yksilötasolla madaltunutta geneettistä monimuotoisuutta.
”Stallone on hyvä esimerkki siitä, miten jalostuksen teoria, genetiikka ja käytäntö lyövät kättä: yksilönä se on poikkeuksellinen suorituskyvyltään, mutta toisaalta sen ruunauksella suomenhevosjalostus ei ole geneettisen monimuotoisuuden mielessä menettänyt paljoa.”
Jalostusindeksi perinnöllisen tason mittarina
Vaikka ruunat eivät omaa panostaan jalostukseen enää annakaan, tarjoavat ne jalostuksellisesti tärkeää informaatiota vanhempiensa ja koko suvun periyttämisominaisuuksista. Stallonenkin tiedoista löytyy mielenkiintoista tutkittavaa.
”Stallonen kokonaisindeksi on hyvinkin korkea 141 arvosteluvarmuudella 0,76. Erityisesti voittosumman kokonaisindeksi on huomattavan korkea 161. Tällaisia tuloksia ei monella ole. Suomessa keskiarvo on 100, ja 120 on jo poikkeuksellisen hyvä tulos.”
Jalostus- eli BLUP-indeksit muodostuvat kolmesta osasta: suvusta eli hevosen vanhempien ja esivanhempien perinnöllisestä tasosta, hevosen omista tuloksista ja sen jälkeläisten tuloksista. Indeksistä siitä on jätetty pois ympäristötekijät (sukupuoli, ikä, ohjastaja, lähtörata ja -tapa, sekä yksittäinen lähtö). Mitä enemmän tietoa laskennassa on käytettävissä, sitä korkeampi arvosteluvarmuus on ja täten myös indeksin luotettavuus. Korkein mahdollinen arvosteluvarmuus on 100 %.
”Stallonen kohdalla huomio kiinnittyy ruunan omiin ja sen vanhempien jalostusindekseihin. Isä-Fransin jalostusindeksi on 129 (0,94), emä Stellanooran 126 (0,8) ja emänemä Vinkuttimellakin vielä 114 (0,82). Hevoskohtaisiin indekseihin kannattaa tutustua ihan ajatuksella, ne ovat kaikki nähtävillä Heila-jalostusjärjestelmässä!” Back kehottaa.
”Periyttäjiksi todistettujen yksilöiden kertaamisella ja poikkeuksellisten suoritushevosten lisäämisellä sukutauluun tavoitellaan positiivisten suorituskykygeenien lisäämistä. Kärjistäen voisi sanoa, että jos kaikki käytämme samoja nimiä, ei tulevaisuudessa ole enää valinnanvaraa, josta valita parasta. Lisäksi yhtä suurella todennäköisyydellä kertautuvat myös ei-toivotut ominaisuudet. Kuten poikkeuksellisten kilpahevosten tapauksessa aina onkin, on Stallonenkin kohdalla onnistuttu tavoitteissa ja saavutettu geenitason lottovoitto.” – jalostusinformaatikko Susanna Back
Erinomaiset emälinjat
Tammavalintojen merkitystä ei hevosjalostuksessa voi kyllin korostaa. Tammoista ja emälinjoista käytännössä riippuu, millaisia tuloksia laadukkaat, valikoituneet ja suorituskykyisiksi tiedetyt jalostusoriit tuottavat. Yksinkertaistettuna: laadukas tamma tuottaa hyviä jälkeläisiä hyvän oriin kanssa, mutta heikon tamman tasoa on vaikea kompensoida hyvälläkään oriilla. Siksi hyvä ja hyviä jälkeläisiä jättävä tamma on painonsa kultaa.
Stallonen emälinjaa 3. emän Pipsanterin osalta. Näytettäviksi tiedoiksi on valittu BLUP-kokonaisindeksi ja voittosumma. Kuva: Heila-jalostusjärjestelmä”Stallonen emälinja on mielenkiintoinen. Ei ehkä lukumäärällisesti tuottoisin mahdollinen, mutta laatua riittää. Kilpailuikäiset jälkeläiset ovat tulleet hyvin radoille ja pärjänneet mainiosti. Mainittakoon, että kolmannesta emästä Pipsanterista on mm. Jenniver (50 894 €), jonka jälkeläisiä on mm. varhaislahjakas jalostusori Ellin Sisu (223 148 €)”, Back valottaa.
”Stallonen isä Frans on huippusukuinen ja jo periyttäjänlahjansa todistanut. Fransin kautta sukuun tulee myös erinomaista Kössin Virkun tammalinjaa, joten Stallonen suvussa yhdistyy useampikin voimansa näyttänyt emälinja. Tämä on selkeästi yksi menestyksen avain. Sukutaulua katsomalla ei siis ihmetytä miten ruuna on noussut parhaiden joukkoon. Menestyjän ainekset ovat olleet kasassa jo astutushetkellä.”
Geneettisen monimuotoisuuden näkökulmasta mielenkiintoinen huomio on Stallonen sukutaulun isä-emänisä-yhdistelmä (Frans-Viesker). Fransilla on yhteensä 238 jälkeläistä, joista jopa 72 on Vieskeristä ja tämän isä Vokkerista.
”Yhdistelmä selkeästi toimii – sitä ei voi vähätellä”, Back painottaa, ”mutta taas tullaan siihen, että monimuotoisena säilyvän rodun tulevaisuuden kannalta yksipuolinen jalostusvalinta ja samojen sukujen käyttäminen on karhunpalvelus tuleville sukupolville.”
Sukujen ja sukulaisuuksien tutkiminen ovat yksi hevosurheilulajien ja -jalostuksen suola. Tutkimus etenee ja ymmärrys geenien vaikutuksesta ja erilaisten seikkojen periytymisestä karttuu jatkuvasti. Geenit ja periytyminen ovat vain yksi osatekijä kokonaisuudessa, jalostusinformaatikko Susanna Back muistuttaa:
”Valmennus, ympäristötekijät, luonne ja terveys ovat kaikki asioita, jotka edesauttavat huippuravuriksi kehittymistä. Stallonen kohdalla on ilo seurata poikkeusyksilön äärettömän hienoja suorituksia kotimaisilla ja kansainvälisillä raviradoilla – mahtavaa saatella tällainen suomenhevonen maailmalle ja kohti Elitloppet-viikonloppua!”