Suomenhevonen on aina sopeutunut ja selviytynyt kunnialla monenlaisista historian vaiheista. Tänä päivänä suomenhevonen mahdollistaa sen, että hevostaitoperinteet ovat myös nykyaikaa ja tulevaisuutta. 28.8. kilpailtava Ponsse Työmestaruus 2021 tarjoaa elävää perinnettä hienoimmillaan.
Paarmoja kimpustaan hätistävä hamppujouhi haravakoneen edessä, puutavaran kuormaamista kärsivällisesti odottava huuruturpa talvisessa metsässä, omin päin kotiin osaava luottohevonen lantakuorman eteen valjastettuna tai setolkkakelloa riemukkaasti soitattava, parhaisiin valjastettu liinaharja juhla-ajossa – siinä kuvia ja mielikuvia suomalaisesta työhevosperinteestä. Monesti mustavalkoisia, varmasti ainakin Suomi-filmeissä nähtyjä, usein vanhempien ihmisten tarinoissa kuultuja.
Ja tuota kaikkea suomalainen työhevonen todella on: historiansa aikana suomenhevonen on kulkenut yhtä matkaa kehittyvän kansakunnan kanssa aina 1900-luvun alun nousevan kansallisuusaatteen hengessä luodun kantakirjansa perustamisesta läpi viime vuosisadan sotien ja kohtalonvuosien. Hevonen on ollut mukana ruokkimassa ja rakentamassa – mutta myös osaltaan todistamassa yhteiskunnan kaupungistumista, hiljeneviä kyläteitä ja umpeen kasvavia hakamaita.
Kalevalasta Kuninkuusraveihin
Suomenhevonen kävi kansantaloudellisesti tarpeettomaksi maatalouden ja metsäteollisuuden koneellistuessa. Joka talon vakiokaluste korvautui traktorilla, ja auto korvasi nelijalkaisen myös maanteillä. Historiaa taaksepäin katsoessa on kuitenkin selvää, että hevosella on aina ollut suomalaiselle muutakin merkitystä kuin hyötynäkökodat: Suomessa hevonen on aina ollut perheenjäsen. Hevoseen liittyy myös vahvoja kulttuuriarvoja ja merkittäviä yhteyksiä taiteeseen, musiikkiin ja kirjallisuuteen – aina Kalevalasta lähtien.
Vaikka pientilojen työhevosenpito oli mennyttä maailmaa viimeistään 1970-luvulle tultaessa, tulivat suomenhevosen pelastukseksi urheilu ja vapaa-ajanvietto: kaupunkilainekin löysi hevosen raviradalta ja pääsi harrastamaan ratsastuskouluihin. Suomenhevosten ja suomenhevosihmisten vuoden huipputapahtuma Kuninkuusravit saa yhä edelleen liikkeelle kymmeniä tuhansia ihmisiä niin kaviouran varteen kuin kotikatsomoihin. Suomenhevosen hyväksi tehdään työtä myös yhdistystasolla: Suomenratsut ry, Suomenhevosliitto, Suomenpienhevosyhdistys, Suomen Työhevosseura tekevät toiminnallaan tutuksi niin rotua kuin sen eri käyttömuotoja ja vaalivat osaltaan rodun geneettistä monimuotoisuutta.
Tänä päivänä suomenhevonen on mukana monessa: hevonen työllistää välillisesti jopa 15 000 suomalaista. Hevostenhoitajat, ravivalmentajat, ratsastuksenopettajat, sosiaalipedagogit ja matkailuyrittäjät, kengittäjät, rehu- ja varustekauppiaat, eläinlääkärit ja hevosmetsurit ovat suoraan työssään tekemisissä hevosten kanssa, mutta yhtä lailla hevosala työllistää rakennus- tai vaikkapa logistiikka-alaa, alkutuotannosta puhumattakaan. Hevonen hoitaa osuutensa syömällä kotimaisen maatalouden tuotteita kahdella eurolla päivässä – enemmän siis kuin keskivertosuomalainen!
Ammattilaisten ohessa suomenhevonen on monen harrastajan ja hevosystävän luottokumppani: hevosurheilun eri lajit liikuttavat satoja tuhansia suomalaisia vuosittain niin metsäpoluille kuin ravikatsomoihin. Hevosharrastuksissa kiehtoo niiden tarjoama kokonaisvaltainen hyvinvointi, kumppanuus hevosen kanssa – yhteisöllisyyttä unohtamatta.
Pölyt pois perinnemielikuvista!
Vaikka matka suomifilminostalgista somemaailmaan (kokeile ja käytä vaikkapa aihetunnisteita #suomenhevonen #suomenhevosenpäivä #aitosuomalainen #suokkionkaikkien) saattaa tuntua äkkiseltään pitkältä – suomenhevonen se yllättää! Kaikkiin aikoihin ja historian vaiheisiin sopeutunut liinaharja voi nykymaailmassakin varsin hyvin. Monipuolinen ammatti- ja harrastuskenttä ylläpitää ja kehittää niin perinteisiä kuin uusiin tutkimustuloksiin ja hevosen hyvinvointiin perustuvia hevosmiestaitoja. Ja yhä edelleen hevostaidot siirtyvät talliympäristössä sukupolvelta toiselle – niin harrastusten kuin kansainvälisesti korkeatasoiseksi arvostetun hevosalan koulutuksen kautta.
Yksi tärkeimmistä suomenhevosen elävän perinteen ylläpitäjistä ovat suomalaiset hevoskasvattajat, joista suurimalle osalle hevoset ovat perheenjäseniä ja varsojen kasvatus elämäntapavalinta. Viime vuonna syntyi pitkään aikaan ennätykselliset 1129 suomenhevosvarsaa! Suomen Hippos tukee suomenhevosten kasvatusta muun muassa erilaisin palkitsemiskäytännöin.
Suomenhevosen merkitys on tunnustettu ja sen elinvoimaisuuden eteen tehdään töitä myös päättäjätasolla: suomenhevonen on kirjattu FAO:n (YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö) ja Euroopan Unionin alkuperäisrotujen luetteloon. Vuonna 2007 Suomenhevonen sai kulttuuriministeriltä kansallishevonen-kunnianimen ja omaksi liputuspäiväkseen 6. syyskuuta
Yksi tärkeimmistä suomenhevosen perinnön arvon tunnustamisista on, että Suomenhevosiin liittyvä tietotaito (2017) on hyväksytty Museoviraston ylläpitämään Elävän perinnön kansalliseen luetteloon vuonna 2017. Unesco ylläpitää sopimukseen liittyen kahta kansainvälistä aineettoman kulttuuriperinnön luetteloa, johon on lisätty myös suomalainen saunaperinne. Yhteensä näissä luetteloissa on yli 549 kohdetta 127 maasta.
”Unescon aineettoman kulttuuriperinnön suojelemisesta on sopimus, jonka tavoitteena on edistää aineettoman kulttuuriperinnön suojelua ja lisätä tietoisuutta sen merkityksestä”, kertoo Museoviraston erikoisasiantuntija Leena Marsio.
Unescon elävän perinteen luettelosta löytyy hevoskulttuuria kautta maailman: espanjalaisista viini- ja hevosjuhlista kirgistanilaisiin ratsastusleikkeihin ja belgialaisista simpukanpyyntihevosperinteestä Wienin Espanjalaisen Ratsastuskoulun pitkiin traditioihin.
”Elävä perintö on juuri sitä miltä kuulostaakin – elävää ja tätä päivää. Jokainen harrastaja vaali perinnettä osallistumalla, kartuttamalla omia taitojaan ja viestimällä omista mielenkiinnon kohteistaan vaikkapa siellä somessa – myös alan ulkopuolelle. Tärkeintä on tunnistaa elävä perinne ja se, että omalla toiminnallaan on osa sen ylläpitämistä ja eteenpäin viemistä.”
Suomessa aineettoman perinteen luettelointi on aloitettu alkuvuodesta 2016, ja luettelossa on nyt 180 kohdetta. Yksi hevosihmisten kannalta mielenkiintoista kohteista on myös Romanien hevostaidot (2020).
Tartu aurankurkeen tai älyluuriin – suomenhevosen tulevaisuus rakentuu perinnölle ja työlle
Hevosihmisen arkinen tallityö ja harrastaminen ovat mitä mainiointa perinnetyötä sellaisenaan. Yhteistä perinnejuhlaa on luvassa reilun viikon päästä, kun Kokemäellä kisataan työajon Suomen mestaruudesta. Tänä vuonna Ponsse Työmestaruus -nimeä kantavan tapahtuman erityisenä teemana on hevosen rooli metsätöissä ja -teollisuudessa ja sitä kautta Suomen rakentamisessa. Aina 1950-luvulle saakka maa- ja metsätalous tarvitsi valtavat määrät hevosvoimia, ja pelkästään metsätöihin osallistui jälleenrakennuksen huippuvuosina yli 100 000 hevosta.
Metsäkonevalmistaja Ponsse on tänä päivänä yksi maailman johtavista toimijoista alallaan – mutta miehen ja hevosen työstä on alkanut myös yläsavolaisen perheyrityksen tarina:
”Ponssen juuret ovat 1950-luvun hevossavotoilla, joissa Einari Vidgren oppi kantapään kautta miehen ja hevosen yhteistyön merkityksellisyyden. Työmestaruuskilpailuissa menestymisen avaimet ovat myös Ponsselle tärkeitä arvoja: huippusuorituksiin ylletään vain huippuunsa viedyllä vastuullisuudella ja niin hevosen kuin ihmisen hyvinvoinnin varmistamisella. Ponsse Työmestaruus tuo työhevosperinteen hienosti tähän päivään ja linkittää sen myös tulevaisuuteen”, summaa Ponssen toimitusjohtaja Juha Vidgrén.
Klikkaa tästä itsesi aikamatkalle Ponssen metsäkoneen kyytiin!
Ponsse Työmestaruutta voit seurata 28.8. klo 9 alkaen kotikatsomossa suorana verkkolähetyksenä osoitteessa www.haven.fi/live
Lisää Ponsse Työmestaruudesta:
Ponsse mukaan tukemaan suomenhevosten Työmestaruutta – Hippos
