Suomenhevosliitto palkitsee vuosittain Vuoden Suomenhevoskasvattajan. Valintaan vaikuttavat kasvatustoiminnan laadukkuus, hevosen hyvinvoinnin huomioon ottaminen toiminnassa sekä varsojen kehittyminen pärjääviksi ravureiksi. Tänä vuonna palkinnon pokkasi kuortanelainen Olli Sippola.
”Hyvillä hevosilla on vetovoimaa”, summaa Vuoden Suomenhevoskasvattajana palkittu kuortanelainen Olli Sippola. Oman osansa raviurheilun vetovoimaisuudelle Sippola on tehnyt kasvattamalla nyt jo toistamiseen kuninkaaksi kruunatun Evartin. Kuninkuusjuhlallisuuksien jälkimainingeissa Sippola pohtii raviurheilun nykytilannetta – vähän tulevaisuuttakin:
”Kuninkuusravit oli hieno tapahtuma tänäkin vuonna. Paitsi suomenhevosihmisille, yhtä lailla koko ravikansalle. Vielä vaan pitäisi saada lisää väkeä innostumaan, niin peli-ihmisiä kuin uusia hevosenomistajia!”
Uusia hevosenomistajia on Olli Sippola omalla työllään houkutellut lajin pariin useamman vuosikymmenen ja 48 kasvatin verran. Menestyneimpiä ovat Evartin ohella valiojuoksijat ori Etu-Helu ja tamma Emme, joka kunnostautui myös periyttäjänä.
Hyvät tammat avainasemassa
Palkitussa kasvatustyössään Olli Sippola on aina painottanut sopivia yhdistelmiä ja nimenoman tamman taustassa sitä, että näyttöjä tulee löytyä.
”Kun varsoja myyntiin tekee, täytyy tietysti huomioida sekin, mikä varsanostajia kiinnostaa. Mutta tärkeintä olisi pitää nyt huolta, että suvut eivät pääse kaventumaan liikaa.”
Laadukas ja hevosen hyvinvoinnin huomioon ottava kasvatustyö jatkuu vuoden kasvattajalla edelleen. Tänä päivänä yksi varsa vuodessa riittää – kunhan se on hyvä. Ja kun itse tekee alusta pitäen, hyvää voi myös odottaa. Tällä hetkellä Evartista on toivon mukaan kantavana niin ikään oma kasvatti, valtrauslainen Roona. Roonan taustalla on Sippolan kasvatustyön toinen kantatamma, Tuomo Aholan kasvattama Etu-Ajatar. Toinen Sippolan kantatammoista on puolestaan Evartinkin taustalta löytyvä, Eevertti Jylhän kasvatti Pelilo.
Sippolan kasvateista yli puolet on tullut starttiin, neljätoista on yltänyt tähtijuoksijaksi (ennätys alle 30,0) ja kaksi valioksi (ennätys alle 25,0) – ja joukossa on myös yksi superjuoksija (ennätys alle 20,0). Voittosummaa on kertynyt lähes 660 000 euroa. Mies itse on vaatimaton sanomisissaan:
”Kyllä niillä kaikilla on yritetty kilpaa ajaa. Ja varsathan ovat myytävänä, jos niistä joku kiinnostuu. Ja on niitä myytykin.”
Kasvattien ja kasvatinomistajien menestys on Sipolalle merkityksellinen asia, eikä hyvänkään myynti harmita:
”Evartin möin vuosikkaana ja hyvä niin, itse en olisi sen kanssa mihinkään päässyt. Tärkiää on, että hevoset päätyvät oikeille ihmisille. Tuskin saan koskaan toista Evartin veroista. Mutta se on tämän homman henki. Monelle yhtä hyvää ei osu kohdalle koskaan.”
Hyviä hevosia ja uusia tapoja harrastaa
Korona-aika on saanut Olli Sippolan pohtimaan raviurheilun tulevaisuudennäkymiä. Vaikka maaseudun hiljeneminen ja perinteisten harrasteraviurheiljoiden rivien harveneminen mietityttääkin, Olli Sippola tietää myös hyvän hevosen vetovoiman ja sen, miten mielenkiintoisten hevosten menestys luo kiinnostusta lajia kohtaan:
”Kyllä se innostusta synnyttää! Uskon että raviurheilulla on vielä hyvä tulevaisuus edessä. Nyt pitäisi vaan houkutella uusia ihmisiä mukaan. Hevosmäärää pitäisi saada nousuun – useammalla pitäisi olla hevonen! Tänä päivänä hevosenpito on vieraalla kallista, joten kimppaomistaminen voisi olla hyvä keino houkutella ihmisiä. Tarvitaan uusia kimppoja ja ahkeria, osaavia kimpanvetäjiä!”