”Uupuneesta hevosihmisestä pitäisi saada varhaisempi koppi!”

Kun ihminen voi hyvin, myös hevonen voi hyvin. Mutta vielä silloinkin kun voimat hiipuvat, liian moni sinnittelee ja  huolehtii nelijalkaisten tarpeista ennen omiaan. Uupumisen suitsimiseen on kuitenkin keinoja – tärkeimmät löytyvät ihan läheltä. Suomen Hippos nostaa Mielenterveysviikolla esiin hevosalan työterveyttä ja keinoja siitä huolehtimiseen. 

 

Psykiatri ja psykoterapeutti Elmo Niskasaarella on sen verran näkemystä ja kokemusta työssäuupuneista, ettei hänellä ole tarvetta sokeroida sanomisiaan ongelman laadusta ja laajuudesta puhuttaessa.

”Haaste on todellinen. Vaikka toimiala olisi pieni, yksilötasolla uupumisen seuraukset ja liitännäisvaikutukset ovat aina elämänkokoisia.”

Niskasaari on itse pitänyt hevoset harrastuksena – hevosalaan on syvä ja lämmin yhteys oman raviharrastuksen kautta. Psykoterapeutti ja kokemusasiantuntija piirtää nopein vedoin kuvan tyypillisestä hevosihmisestä:

”Ollaan sitoutuneita ja intohimoisia. Alalle tullaan tavallisesti harrastuksen kautta, hevonen ja tunneside hevosiin ovat keskiössä. Samoin kun maatalousalalla, vastuu eläimistä tunnetaan ja kannetaan 24/7. Uskotaan omaan tekemiseen – haaveillaan siitä suuresta onnistumisesta. Jaksetaan, koska uskotaan ja tykätään siitä mitä tehdään.”

Hevosalan paljon ylistetty tasa-arvoisuus näyttäytyy työhyvinvoinnin näkökulmasta yllättävänkin haastavana:

”Meillä on minibudjetilla ja hartiapankilla hommaa tekeviä ammattilaisia samalla viivalla kuin isolla rahalla ja valtavalla kalustolla työskentelevät toimijat. Mikroyrittäjän haaveet maailmanluokan hevosesta ja suurista voitoista toteutuvat todennäköisyyslaskennan valossa valitettavan harvoin. Epärealistisiin odotuksiin yhdistyvä vaativuus itseä kohtaan on tehokasta polttoainetta uupumiselle.”

Ajoissa havahtuminen lupaa hyvää jatkossa

Vuosikymmenet alaa läheltä seurannut ammattilainen tunnistaa myös hevosmaailmaan sisäänrakennetun narratiivin siitä, miten ei saa luovuttaa.

”Vastuun- ja velvollisuudentuntoiset hevosihmiset antavat liian usein asioiden mennä vahingollisen pitkälle. Tähän tietysti vaikuttaa toimialan luonne: yksinyrittäjän on vaarallisen helppoa poteroitua ja sokeutua tekemiselleen. Ulkoiset paineet, velvollisuudentunto ja viime kädessä häpeä estävät asioiden myöntämistä edes itselle. Kun vielä työyhteisön tuki jää puuttumaan, ja työterveyshuollostakin on nipistetty, vaikea on ulkopuolisenkaan puuttua.”

Asiaan kannattaa kuitenkin havahtua mieluummin aikaisemmin kuin myöhään, sillä vaikeuksilla on taipumus kasaantua: stressi syö kärsivällisyyttä, pinna palaa, onnettomuusalttius lisääntyy. Vähäinenkin sosiaalinen kanssakäynti hiipuu, uni ei tule, ruoka ei maita. Alkoholilla lääkitään niin unettomuutta kuin yleistä mielenkuohuntaa. Työnsä puolesta Niskasaari tuntee tilastot, eikä kehota leikittelemään liian pitkälle päässeen väsymisen kanssa:

”Mitä vaikeammaksi uupumukseen usein kytkeytyvä depressio kehittyy, sitä huonommaksi käy ennuste. Puolen vuoden työkyvyttömyys ennustaa masennuspotilaalle 50 % paluuta takaisin samaan työhön, yli vuoden työkyvyttömyyspoissaolon jälkeen palaajia on enää neljännes.”

Tunnista ja tunnusta – ja ota apu vastaan!

”Väsyvästä hevosihmisestä pitäisi saada varhaisempi koppi. Vertaistuki ja välittäminen voivat olla käänteentekeviä siinä kohtaa, kun asianomainen ei enää itse tiedosta tilannettaan.”

Elmo Niskasaari kaipailee hevosihmisille saman tyylistä matalan kynnyksen palvelua, jota Melan Välitä viljelijästä -hanke tarjoaa.

”Kaikkien ulottuvilla olevaa maksutonta ja luottamuksellista keskusteluapua, jota voi hyödyntää olipa kyse omasta jaksamisesta tai yrityksen pyörittämisestä. Monesti jo pelkkä keskustelu selkeyttää omia ajatuksia.”

Työkykypsykiatrina Niskasaari tuntee terapiatyökalut ja tietää, että joskus tarvitaan niitäkin. Mutta hevosmiehenä hän uskoo myös yhteisön kannattelevaan voimaan:

”Saa ja täytyy uskaltaa kysyä mitä kuuluu, ja sanoa ääneen, jos tuntuu, että kaverin meininki tai olemus herättävät huolta. Ja yhteisöstä löytyy varmasti voimaa ja ideoita myös uupumisen ennaltaehkäisyyn: naapuriapu tallien kesken, yhdessä tekeminen, hyvien käytäntöjen jakaminen, lomitusringit tai vaikka yhdessä vietetyt kahvihetket kartuttavat voimavaroja ja luovat uusia näkemyksiä omaan tekemiseen.”

 

– – –

Lisää jaksamisesta:

Hevosjalostusliittojen tarjoaman webinaarisarja jatkuu. Torstaina 24.11. klo 18.30 vuorossa toinen osa Talliympäristö työpaikkana – työhyvinvointi johtamisen ja työyhteisön näkökulmasta. Ilmoittaudu mukaan! Kouluttajana työterveyspsykologi ja työhyvinvoinnin moniosaaja Heidi Jetsu. Katso myös ensimmäinen osa Näkökulmia ja keinoja oman jaksamisen ja työhyvinvoinnin tukemiseen

Hevostallien työ ja tulevaisuus -seminaari 30.11. klo 13-17 Vermo Areenalla. Työtä voi aina kehittää ja pieni korjaus kertaantuu isoksi. TTS Työtehoseuran Hevoset ja työ -hankkeen päätösseminaari herättää keskustelun tallityöstä ja työn kehittämisestä. Tilaisuus seurattavissa myös etänä.