Hyppää sisältöön

Vuonohevonen

Vuonohevonen

Vuonohevonen on yksi Euroopan vanhimpia hevosrotuja. Rotu on kotoisin Norjasta. Vuonohevosella on jäljellä alkukantainen villiväritys, hallakko. Rodun virallisia värejä on viisi: ruunihallakko (yleisin), harmaahallakko, punahallakko, valkohallakko ja keltahallakko (harvinaisin). Ominaista rodulle ovat paitsi em. hallakko-värit, myös alkukantaiset merkit, kuten harjasta selän kautta häntään ulottuva tumma siima (juova) sekä seepraraidat jaloissa. Vuonohevosten ”tavaramerkki”, pystyharja, on leikattu lyhyeksi viikinkiajoilta lähtien.

Norjan eristyneillä vuono- ja tunturialueilla harjoitettiin vuonohevosten jalostusta vuosisatojen ajan. Vain sitkeät ja vahvat vuonohevoset pärjäsivät ja selvisivät vaativissa olosuhteissa. Luonnonolosuhteet ovat myös osaltaan estäneet risteytymisen muiden hevosrotujen kanssa. Vuonohevosia käytettiin monipuolisesti ratsuina ja vaunujen edessä sekä kantojuhtina ja maataloustöissä. Nykyään vuonohevosia käytetään pääasiassa ratsuina ja valjakkohevosina, mutta esimerkiksi kiinnostus hevosmetsätyöajoon on viime aikoina lisääntynyt vuonohevosharrastajien joukossa.

Nykyjalostuksen tavoite on säilyttää vuonohevonen puhdasrotuisena monipuolisena yleishevosena sekä kehittää rodun muita hyviä ominaisuuksia, kuten sen luontaista hyväntuulisuutta, yhteistyökykyä ja fyysistä kestävyyttä. Erityisen tärkeää on säilyttää vuonohevosen rotuleima ja -tyyppi.

Suomessa on noin 300–400 virallisesti rekisteröityä vuonohevosta. Vuosittain syntyy keskimäärin 10–20 varsaa. Syntyvien varsojen määrä kasvaa jatkuvasti.

  • Polveutumisvaatimukset
    Vuonohevosoriilla ja  tammalla tulee olla viisi rekisteröityä sukupolvea sekä jalostukseen hyväksytyt isät viidessä polvessa.

    Suoritusvaatimukset Jalostusarvosteltavan vuonohevosoriin tulee läpäistä käyttökoe, joka sisältää ratsastuskokeen ja ajo- sekä juontolaiteajokokeen.

     

    Väri

    Alkuperäiset rodulle ominaiset värit ja merkit tulee säilyttää. Kaikki hyväksytyt vuonohevosen värit ja niiden eri sävyt tulee huomioida. Niitä värejä ja merkkejä, jotka eivät ole rodulle ominaisia, ei tule hyväksyä. Pieni tähti voidaan hyväksyä tammalla. Sen halkaisija ei saa olla suurempi kuin 5 cm. Valkoiset merkit eivät ole sallittuja oriilla.

     

    Pää

    Vuonohevosen pää on pieni, mutta selväpiirteinen. Otsa on lyhyt ja tasainen. Profiili on lyhyt ja suora tai kovera. Silmät ovat suuret, kirkkaat ja ilme on rauhallinen. Erityisesti oriilla on voimakkaat ja selväpiirteiset leukaperät. Korvat ovat pienet, suippenevat ja ne ovat riittävän etäällä toisistaan.

     

    Kaula

    Kaulan tulee olla ylösasettunut ja kohtuullisen pitkä. Vuonohevosella on taipumusta lyhyeen kaulaan. Toivottavaa on, että vuonohevosen jalostustavoitteessa otetaan huomioon ratsastus- ja ajokäyttö, minkä vuoksi kaulan pituuteen tulee kiinnittää huomiota. Erityisen tärkeää on pitkä niska sekä hyvä pään ja kaulan liittymä. Kaulan ylälinja on kaareva ja erityisesti oriilla on vahva kaulan lihaksisto. Jouhet ovat jäykät ja harjan tulee olla leikattu. Harjan keskiosa on musta ja uloimmat jouhet ovat vaaleat.

     

    Lapa ja säkä

    Lavan tulee olla pitkä ja viisto. Olkavarsi on pitkä, jolloin se antaa edellytyksen pitkälle askeleelle. Lavan tulee olla lihaksikas ja hyvin liittynyt runkoon. Kyynärpäiden tulee osoittaa taaksepäin. Sään tulee olla pitkä ja selväpiirteinen. Korkea säkä on toivottavaa.

     

    Runko

    Runko antaa tilaa sydämelle ja keuhkoille, minkä vuoksi sen tulee olla syvä ja kylkiluiden tulee olla hyvin kaareutuneet. Rinnan tulee olla leveä ja sivustapäin katsottuna hyvin kaareutunut. Oriilla on yleensä leveämpi rinta kuin tammoilla.

     

    Selkä ja lanne

    Selän tulee olla lyhyt ja lihaksikas. Lanne on lyhyt, leveä ja lihaksikas. Lanteen ja lautasten liittymän tulee olla tasainen.

     

    Lautanen ja reisi

    Lautasen tulee olla pitkä, leveä ja lihaksikas. Tammoilla on yleensä leveämpi lautanen kuin oriilla. Reiden tulee olla leveä ja lihaksikas sekä sivusta- että takaapäin katsottuna. Lautasen tulee olla hieman laskeva. Pitkä lautanen ja reisi edesauttavat takajalkojen hyvää työskentelyä. Hännän kiinnityskohta ei saa olla alhaalla.

     

    Koipi ja kyynärvarsi

    Koiven ja kyynärvarren tulee olla pitkähköjä, leveitä ja lihaksikkaita.

     

    Kinner ja etupolvi

    Etupolvien tulee olla yhtä suuret ja samanmuotoiset. Sama koskee myös kinnerniveliä. Toivottavaa on, että nivelet ovat suuret ja leveät sekä edestä- että sivustapäin katsottuna. Kasvuhäiriöitä ei saa esiintyä. Nivelien ja säärien liittymän tulee olla tasainen. Suorat tai kiverät kintereet eivät ole toivottavia. Edestä- ja takaapäin katsottuna jalka-akseleiden tulee olla suorat (kyynärvarsi-, koipi- ja sääriluu).

     

    Sääri

    Pituus, ympärysmitta ja laatu ovat tärkeitä. Säärien tulee olla leveät. Kun etupolvien, kintereiden ja vuohisten liittymät sääreen ovat tarpeeksi leveät, sääriluu on vahva. Liikaluut eivät ole hyväksyttäviä. Vammojen aiheuttamat liikaluut tulee erottaa kasvuhäiriöistä.

     

    Vuohisnivel ja vuohinen

    Vuohisen tulee olla samassa kulmassa kuin normaalisti vuoltu kavio. Vuohisen pituuden tulee olla sellainen, että se mahdollistaa joustavat liikkeet. Vuohisnivelien tulee olla selväpiirteiset. Pienet vuohisnivelet ovat heikot.

     

    Kaviot

    Kavioissa tulee olla hyvin holvautunut antura, säteen tulee olla leveä ja pehmeä, eivätkä kaviot saa olla ahdaskantaiset. Suuri kannatinpinta on toivottavaa, mutta lattakavio ei ole hyväksyttävä.

     

    Kokonaisvaikutelma

    Vuonohevonen on lihaksikas ja pirteä hevonen, jolla on selvä sukupuolileima. Se on rohkea ja kärsivällinen. Liikkeet ovat energiset, tahdikkaat, matkaavoittavat ja joustavat siten, että se liikkuu hyvin sekä tiellä, maastossa että ratsastus- ja ajoalueilla.